Otetaanpa opiksi siellä perällä

Nimittäin siitä, että ihan kaikkea ei välttämättä kannata tehdä vaikka se ensiksi tuntuisikin tosi hyvältä idealta. En nimittäin usko etteikö se supersize-me -tyyppi oikeasti ollut aika huonolla hapella ja minusta itsestäni alkaa tuntua että oliskohan tätä nyt pitänyt vielä miettiä.

Rupesin nimittäin ihan tässä työn puolesta testaamaan tupakkavierotuslääkettä nimeltä Zyban, joka on vanha masennuslääke, vaikuttava aine on nimeltään bupropion. Lääkkeen tulisi merkittävästi vähentää tupakoinnin lopettamisen yhteydessä koettavia vierotusoireita, mutta minun kohdallani se on lähinnä toiminut niin, että tupakointi on vain tullut mahdottomaksi sen laukaiseman pahoinvoinnin vuoksi. Tupakoinnin tarvetta lääke sitten ei poistanut ja nyt olen tilanteessa, jossa haluaisin kovasti polttaa, mutta en oikein voi.

Eikä voi myöskään sanoa etteikö Zybanilla olisi sivuvaikutuksia. Niitä on. Ainoa mitä en vielä ole kokenut on se, joka on listassa yleisin: nukahtamisvaikeudet. Kummallista, mutta vaikka minulla on aiemmin ollut hankaluuksia nukahtaa, nyt uni tulee silmään erittäin nopeasti.

Mutta, kuten sanoin, aivan kaikki ajatukset mitä pösilön mainostoimittajan päähän sattuu pälkähtämään eivät välttämättä ole ihan niin hyviä kuin miltä ensin tuntuu. Toisaalta taas olen tässä onnistunut jonkun päivän olemaan polttamatta, kun ei siitä tupakasta mitään iloa tämän lääkityksen kanssa ole. Mutta silti. Silti! Tää on oikeesti ihan kauheeta, kuten eräs tunnettu vohvelirautakauppias tapasi aikoinaan sanoa.

Taidankin kirjoittaa sen testiartikkelin jo tänään. Katotaan sitten mitä teen.

Kellopeli Appelsiini täältä tähän.

Nuorten Alkoholistien Vaatehtimo

Lukijakilpailu on päättynyt. Pitkällisen harkinnan jälkeen raati valitsi pääpalkinnon voittajaksi nimimerkillä Tri Tuhoperse esiintyneen kansantaiteilijan, jonka perustelu vetosi mm. subhumanuksen vieraskirja -nimisen chatpalvelun vakiokäyttäjiin raadin keskuudessa.
Tässä vielä kerran voittanut perustelu. Tohtori tarvitsee paidan:

Koska olen haiseva alkoholisti eikä minulla ole varaa ostaa vaatteita.

Hyvä tohtori, ilmoittautukaa Länkytyksen toimitukseen palkinnon luovutusta varten. Mikään ei ole mukavampaa kuin haiseva alkoholisti, joka kuljestelee ympäriinsä Hämärää länkytystä -paidassa. Se on tälle blogille aivan oikein.

Olisi tietenkin helposti kuvitetellut, että paita menisi jollekulle niistä toinen toistaan isopovisemmista nuorista nymfeistä, jotka kilvan lähettelivät alastonkuviaan Länkytyksen postilooraan. Raati on kuitenkin puhunut, eikä ratkaisusta voi valittaa. Yritämme silti varata näille kymmenille upeille fasistisille nakopsyrtyille aitiopaikat, kunhan Hämärän länkytyksen Suuri Lukijaseikkailu on ajankohtainen.

Vielä kerran onnea voittajalle!

Suuri Lukijakilpailu

Nonniin. Nyt on tullut aika viimeinkin selvittää, kuinka pöljää populaa Hämärän länkytyksen neljän hengen (ja yhden hengettären) lukijakunta loppujen lopuksi onkaan.

Julistamme siis alkaneeksi Hämärän länkytyksen Suuren Lukijakilpailun, jonka pääpalkintona on ylimaallisen tyylikäs, takuuvarman flaksin paikallisissa juottoloissa tarjoava, musta, upea, elegantti ja persoonallinen, vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksen keräävä, täydellisen minimalistisen nerokas, uniikki ja katu-uskottava HÄMÄRÄÄ LÄNKYTYSTÄ -T-paita!

Jos voittajia, eli palkinnon eittämättä ansaitsevia on useita (yli 1) saattamme jopa riehaantua heittämään peliin toisenkin paidan. Lisäksi kilpailun voittajalla on mahdollisuus valita palkinnokseen vaihtoehtoisesti HÄMÄRÄÄ LÄNKYTYSTÄ -paidan sisartuotteen (sic!) Nuorten Naisten Fasistinen Pahuus -paidan (musta sekin, luonnollisesti). Pääpalkinnon voi myös vaihtaa kahteen tuoppilliseen keskiolutta vapaavalintaisessa rollolaisessa kapakissa, mikä on todennäköinen vaihtoehto lukijani tuntien.

Mitenkö osallistua tähän huimaan kisailuun? Heleppoa kuin lehmän maalaaminen. Lähetät vain postia osoitteeseen lankytys@gmail.com ja kerrot Hämärän länkytyksen toimituskunnalle miksi juuri sinun tulisi ehdottomasti omistaa kyseinen ainutlaatuinen artefakti. Paras perustelu voittaa, huonommat häviävät, mutta saattavat toki saada lohdutuspalkintoja.

Tietysti voit myös hyödyntää Länkytyksen kommenttilootaa ja vastata sinne. Näinhän tekee se lukijoista fiksumpi, sillä silloinhan kaikki näkevät loistavan hengentuotteesi ja luovuttavat itse masentuneina perustelujesi aukottomuudesta. Muutenkin Hämärää länkytystä -postmaailmallinen positivismiblogi pidättää oikeuden julkaista osallistuneet vastaukset ilman sen kummempaa harkintaa, kuten aina.

Onnea kilpailuun!

Ihmisasialiike

Ihmissuhteita -blogissa oli linkitettynä tavattoman hupaisa ja elämäniloinen ohje nuorille miehille. Olisikohan ollut Merkintöjä-blogin artist-formally-known-as-Tommi, joka tuossa jokin aika sitten valitti suomalaisten blogien huonoa tasoa suuren maailman kirjoituksiin verrattuna.

Tottahan tuo tietenkin on. Ei sitä sunnuntailistoilla ja puolisekavilla länkytelmillä millään lähdetä viivalle oikeasti älykkäiden renesanssi-ihmisten kunnolla mietittyjen teesien kanssa. Silti suomalaiselle blogijankkaamiselle (esim. siitä ovatko miehet väkivaltaisia vaiko eivät, kakkaako paavi metsään ja miksi pitää aina alkaa tuulemaan jos ilma kerran muuten lauhtuu) on annettava tietty krediitti. Kun vertaa keskustelun tasoa, jossa ad nauseam jaksetaan intellä sisäeritysjärjestelmien sukupuolistavista käytännöistä tasoon, jossa yllä olevan linkin provokatiivista humoristia osataan kommentoida ainoastaan sanomalla: "ÄÄääääliö!", on tyhjänpäiväisyyksistä jankkaamisen retoriikka blogeissa ja niiden kommenttiosastoilla itse asiassa varsin korkea.

Minä muuten olen oikeasti tavannut naisia, joiden mielestä on itsestään selvää että miehen hormonitoiminta on luonnonvalinnan seurauksena kehittynyt pitkälle sellaisia tilanteita varten, joissa pitää juosta kiinni karvainen eläin metsässä tai puolustaa naarasta ja jälkeläisiä vaarallisilta pedoilta. Kun taas naisen vastaava järjestelmä suosii vähemmän lihasvoimaa ja enemmän sellaisia tunnehuomiokykyä vaativia tehtäviä, jotka lisäävät lauman selviytymismahdollisuuksia esim. havaitsemalla helpommin poikkeavia piirteitä laumassa, hoivaamaalla sairasta yksilöä tai estämällä jälkeläisiä putoamasta kallionkielekkeeltä rotkoon.

Noin niinkuin yleisesti, tajuuttekste?

Tutkimuksen lisäämä tietämys esimerkiksi siitä, tapahtuvatko tällaiset suoritukset vaikkapa tilaorientaatiokyvyn kustannuksella tai vastaavasti siitä, onko naisella paremmat hormonaaliset valmiudet useiden samanaikaisten operaatioiden suorittamiseen kuin miehellä, on sinänsä ns. ihan kiinnostavaa. Samalla tavalla kiinnostavaa kuin tansaanialaisten seepramangustien sosiaalisen hierarkian käsittely Avarassa luonnossa krapula-aamuna. Ihan mielellään semmoista katsoo. Luontoa on kiva tutkia ja kiva katsella mitä kaikkea jännää sieltä löytyykään, tai kuunnella jos joku sanoo että on aika ilmeistä, että Ugsabugsan sateenkaarimuurahaiset osaavat rakentaa pesänsä kuuden metrin korkeuteen koska pussikarhut eivät kiipeä kolmea korkeammalle. Paitsi aivan valioyksilöt, jotka sitten huolehtivat murkkujen populaation pysymisestä ympäristön kantokyvyn rajoissa.

Uskomusten muodostaminen perustuen siihen miltä nyt sattuu kulloinkin tuntumaan on puolestaan epäkiinnostavaa, samoin kuin on piru raamatulla -tyyppinen intto. Tunteellinen suhtautuminen pussikarhunaaraan sisäelimien ja aivonosien erittämien ainesten käyttäytymisvaikutuksiin ei ole edes sympaattista, se on pelkästään pöljää.

Nyt minä alan itsekin kuulostamaan Tommipommilta.

Menen siis roskiin.

Hyvää päivänjatkoa.

Toisto on tehon äiti

Palailemme sitten hiljalleen päivitystauolta.

Kriisiterapia onnistui mielestäni mainiosti, sillä toisin kuin heti uskoisi, ei Hämärää länkytystä -blogin päivittämättömyys aiheuttanutkaan kansan levotonta liikehdintää, väkivaltaisuuksien lisääntymistä, alkoholijuomien kulutuksen kasvua, järjestäyneen rikollisuuden aseman vahvistumista, nuorison mielenterveysongelmia tai feministien kaksinaismoralistista uhoa, vaan kyseiset ilmiöt johtuivatkin Illuminatin salajuonista. Mikä helpotus.

Tervetuloa siis, rakkaat neljä, takasin lähestulkoon päivittäisen tai ainakin viikottaisen, tai ainakin siis tosi usein päivittyvän Länkytyksen pariin.

Jännittävät ajat ovat pian edessä, sillä jo tällä viikolla käynnistyy Hämärän länkytyksen Suuri Lukijakilpailu (jossa on huikeat palkinnot) ja ilmoittautumisia Cafe Aneessa järjestettävään Hämärän länkytyksen Suureen Lukijaseikkailuun otetaan jo vastaan. Tarkempi aikataulu julkistetaan sekin pian. On syytä siis pysyä kanavalla ja putsata pölyt reload-nappulasta. Kohta läjähtää!

Päivän epistola puolestaan käsittää rehellisesti translitteroidun keskustelun erään luomisvoimaisen ja imponoivan työyhteisön arkipäivästä. Se kertoo toistosta.

(palaverin lopuksi)

- Tota. Sitä vaan, että jos tää kirje tulee siis yritykseltä X, siinä kuoressa lukee että yritys X, siinä on sen X:n nimi ja vielä logo, ja nimi vielä kertaalleen siinä kirjeessä, niin pitääkö tän kirjeen jokaisen kappaleen melkein jokainen rivi alkaa jotenki että yritys X sitä ja yritys X tätä? Meinaan, että tässä on aika monta kertaa että yritys X...
- Niin siis kysytkö sä että pitääkö siinä olla noin monta kertaa että yritys X, vai?
- Joo.
- Siis kysyt?
- Joo. Kysyn.
- No, mun mielestä se on kyllä hyvä. Miten muut?
- Joo.
- Joo. Ihan hyvähän se.
- Joo.
- Joo-joo. Toisto on ihan hyvä.
- Joo. Toisto on voimaa!
- Toisto! That´s what we need!
- Toisto.
- Toisto, toisto. Jep-jep. Toisto.
- Vittu te ootte joskus omituisia...

Ihmisten palattua palaverin jälkeen työpisteisiinsä kuuluu käytävältä vielä mietteliäästi:

- Hmmm. Toisto.
- Toisto.