Moilashyvää

Blogit ovat airut paremmasta.

Blogit ovat kuin Hitler nälkää näkevälle työläiskansalle, joka ei saata ymmärtää miksi eilen vielä raitiovaunuun maksoi kympin, mutta tänään satasen. Blogit ovat vapauttava tietoisuus siitä, että vielä kerran vääräuskoiset luovuttavat Jerusalemin oikeamielisen herran haltuun ja kiroavat viimein väärän profeettansa kylpien omassa veressään. Blogit ovat läikkynyttä viiniä vapaustaistelijoiden valtaamalla kadulla, josta hullut koirat on pyyhkäisty pois. Liehuva trikolori ruumiiden keskellä. Savuava panssarivaunu palatsin rapuilla. Nälkiintynyt tyttö, joka ahmii verisiä sämpylöitä kuin huomista ei olisi.

Blogit ovat toivo, joka elää hetkessä.

Tänään. Aina.

Blogit ovat ihme.

Ja blogeissa elää myös historian henkilö, joka kauan mietti miten toisen tulemisensa hoitaisi. Nyt hänen nimensä on Mikko Moilanen.

Jos jossakin ruma nainen valittaa rumuuttaan, siellä on Mikko Moilanen, joka lohduttaa. Jos joku sanoo tytöille ilkeästi Mikko Moilanen puolustaa. Jos jonkun mies hakkaa, elämä on hankalaa, pelottaa ja heikottaa. Silloin Mikko Moilanen antaa voimaa. Jos prinsessan patjan alla on herne, sen ottaa pois Mikko Moilanen. Mikko jakaa itsestään kaiken, eikä halua vastineeksi mitään. Mikko Moilanen on karitsa, jonka lihaa vanhurskaat ahmivat. Mikko ei himoa. Mikolla ei ole lihaa. Jos joku epäilee Mikko Moilasta, taistelevat valitut uskonsa puolesta. Mikko on puhdas. Mikko ei ole ruumis. Mikko on mysteeri. Mikko Moilanen on Neon Genesis Evangelion. Mikko Moilanen on tähtirotu. Übermensch. Mikko on ylösnousemus ja elämä.

Ei päivää ilman murhetta. Mutta onneksi on Mikko Moilanen. Jos on mennyt huonosti, jos se komea poika koulusta ottikin toisen. Jos kukaan ei tänään jutskannut sulle. Jos kukaan ei ihaillut kaukaa, onhan kuitenkin aina Mikko Moilanen. Ja kun Hapulia vituttaa se kun Levänen sairastaa - ja vie taas kaiken huomion, on kommenttilootassa tietenkin myös Mikko Moilanen. Mikko sanoo: "olen kaikkien puolella". Mikko sanoo: "olet kaunis". Mikko sanoo: "ymmärrän sinua". "Ymmärrän".

Mikko Moilanen, location: Sweden.

Mikon blogissa lukee:

Oodi Hannalle

Hanna, sinä olet ihana,
minä ihailen sinua.
I-ha-na, olet sinä,
ja minä, i-hai-len si-nu-a.

Mikko Moilanen, location: Sweden.

Mikko.

Messias.

Habemus Papam!

Huomenta!

Haluaisin ihan ensimmäisenä maalata teidän kaikkien pikku eideetikkojen tajuntaan kuvan, jossa alastomat isorintaiset naiset kertovat paavivitsejä karvaisille ja rumille AT-miehille.

Noin! Siinä se. Eikö tullutkin aika kiva?

Sitten asiaan. Tai eipäs mennäkään vielä, sillä haluaisin vielä maalata mieliinne kuvan miehestä, joka istuu kapakassa kertoen jokaiselle ohikulkijalle, että hänen paavinsa on voittanut. Tai itse asiassa kihertelee käsiään yhteen hieroen, istuimellaan ylös alas pompahdellen ja höpöttäen itsekseen: mun paavi voitti, MUN paavi voitti!

Pienestä sitä on inehmo tyytyväinen. Ei se haittaa vaikka naiset dissaa, räntää sataa, kaverit pummaa tuoppia ja musavisakin hävitään. Kaverin kannattama PAAVI kuitenkin voitti! Onneksi olkoon vaan. Harvoin sitä.

Jaa niin. Olihan minulla jotakin sanottavaa. Huomasin tuossa, että teillä siellä blogien harrastuspiireissä on jonkinlainen kilpailu käynnissä. Ja joku oli mennyt jumalauta ja äänestänyt Hämärän länkytyksen jotakin mystistä merkintää parhaaksi merkinnäksi!

Niin. Sanokaa vaan että setä on vähän hidas ja että se kilpailu oli jo viime vuonna tai ihan mitä vain. Haluaisin kuitenkin kiittää sitä yksittäistä äänestäjää joka meni sitten tekemään mitä teki. Tai oikeastaan haluaisin sääliä sitä raukkaa. Tai no, paljastetaan nyt sitten että itsehän minä sen sinne äänestin. Ei vaiskaan! Tai eihän sitä tiedä.

Huomauttaisin kuitenkin siltä varalta että se olikin joku muu, että Hämärä länkytys ei ole blogi. Tämä on bloginomainen tuote, jonka tehoa ei ole osoitettu blogilta vaadittavalla tavalla.

Sitäpaitsi nyt kun hommasin itselleni kolmannen työpaikan (niin, olen alkanut harrastaa tätä työntekoa, sillä tää nuoreempi kolleekani jumaala ja mää ajateltiin notta soon hyvää ireea, lisäksi haastemies on taas ryhtynyt käymään ovellani) ajattelin jättää tämän typerän lässyttämisen vieläkin vähemmälle kuin mitä se nyt on. Eli jos teillä on siellä niitä tilausnappuloita tai mitä ne nyt ovat, niin poistakaa pois vaan. Täällä ei ole mitään nähtävää.

Kiitos ja anteeksi.

Huhtihölmö

Sitä se sitten on, kun ranskalaiset patonkinaamiot keksivät muuttaa kalenterijärjestystä vuonna 1564. Siitä syntyy kulttuuria.

Minusta perinteet ovat vallankin kiinnostava asia - jostakin syystä olen itsekin otollista maaperää kaikenlaisille perinteille. Vaikka pohjimmiltani olenkin sitä mieltä, että niiden noudattaminen puolestaan on vääjäämättä suistava inehmoraukan entistä syvemmälle siihen suistoon, jonka kulminaatiopisteitä ovat joulukortit, nimipäivät, uuden vuoden raketit ja tinat, kinkku, pakollinen päihtyminen epämiellyttävien ihmisten "seurassa" sekä glögi, jota aina tulee juotua, vaikka ei olisi tarvis ja joka ei sovi vatsalleni.

En kannata mitään muuta näistä kuin päihtymistä. Toisin kuin moni muu, en itse asiassa kannata seurassa juopottelua. Siitä seuraa vain sekaannusta. Kyllä suomalainen on sentään aina omassakin seurassaan enemmän kuin kymmenen joitakin-tuolta-niin. Olisi kaikin puolin parempi, että ihmiset juopottelisivat omissa oloissaan. Ravintola-alan yrittäjät eivät tosin ole tätä mieltä.

Kuitenkin luvanvarainen regulaarin käytöskoodekin laistaminen viehättää minua ajatuksena. Lie peruja itse asiassa jo antiikin Kreikasta, jossa minun vaatimattomien perehtymisieni perusteella oikein tavan takaa etsittiin uskonnon tai muun humpuukin sallimusta sille että esimerkiksi vaikkapa naiset pääsisivät kukkoloille juomaan viiniä ja elostelemaan, which is actually quite nice, indeed.

Mikään nykypäivän vastaavuus e kuitenkaani vedä vertoja aprillipäivän perinteelle. Missään muussa tämän hassun länsimaisen kulttuurin perinnekummallisuudessa ei ole samankaltaista tuikkausta syvimpiin, varmaankin ihan arkaaisiin, sääntöihin siitä miten yhteisön jäsenen pitäisi oikein olla ja elää.

Vaikka oikeasti pitäisi olla. Ja ennen olikin.

Nyt vaan kaikki perinteet ovat ihmeen vaisuja. Jos sitä ei ameriikan serkku harrasta, emme mekään.

Poissa ovat karkauspäivänä kosiminen (vai kuka väittää harrastaneensa tätä muuten kuin ihan vitsinä?), oluen uhraaminen kekripukille, viinan kaataminen kiukaalle, ladon länsiseinän tervaaminen, korkatuksi paljastuneen neitsytmorsiammen upottaminen lampeen sekä pussi päässä kodassa koirasilla olo.

Nyt pitäisi sanoa mitvit?! (pun intended, _SE_ oli sentään iltalehdessä) ? Onko meistä suomalaisista tullut niin nössöjä, että ainoastaan aprillipäivänä sitten viitsitään? Niinkö? Ja se muuten, tyypit, on perseestä.

Sanon minä.

Ja minä sentään väsäsin tuossa hiljan joulupukkitraditiosta yrityksensä driving-forssia ammentavan ja siitä oikeestikin elävän, tollasen pientä isomman yhteisön mainokseen, jonka kuvassa esiintyi joulupukki, tällaisen copyn:

"Ilman brändintekijöitä hän silpoisi vieläkin lehmien utareita ja kolistelisi talojen nurkissa vaatien lunnaikseen olutta."

Arvatkaa, oliko suosio suuri?

Ja mitähän sä oot sitten tehny koko vitun päivän?

No lukenut Jäädykepiirikuntaa ja Tumppu von tumppua. Ne on tosi hyviä.