maanantaina, maaliskuuta 20, 2006

Pieni iltasatu faniguruudesta

Hahmottelimme Rollon poikkiblogistisen yhdistyksen kokouksessa skenaarion, jossa industrial-trashteknobändimme levy on pakattu alumiinikansiin, jotka on käsitelty siten, että aluksi levyt annetaan leikkikaluiksi kahdelle tanskandogille (löytyy yhdistyksen kalustosta). Tämän jälkeen kansia käsitellään hiekkapaperin ja viilan avulla ja lopuksi bändin logo sabluunamaalataan punaisella spraylla kanteen ns. vapaalla kädellä.

Liikkeelle tietysti lasketaan heti tieto, jonka mukaan bändi heittää kaikki levynkannet hyeenalauman raadeltaviksi, hautaa ne kuudeksi päiväksi psykopaattimurhaaja-amokjuoksijan hautaan ja logon maaliin sekoitetaan aina muutama tippa neitsyen verta.

Bändi tietysti menestyisi hienosti ja levyt myisivät Saksan ja Japanin markkinoilla kuin jet-huume niissä falloutkakkosen kivoissa pikkukylissä ikään.

Myöhemmin käytäisiin jossakin saksalaisessa spesiaalifanikrääsälevykaupassa seuraavanlainen keskustelu:

- Joo, tota, mulla ois tää tän eka levy. Mitä luulet mitä siitä sais?
- Jaa. No katotaanpa, annas tänne... Joo just. Kato just näissä on tää lommo mikä on ihan samanlainen melkein kaikissa näissä. Se on just kato kun ne alko myymään niin hyvin, niin nää on käsitelty ihan samalla lailla kaikki nykyään. Eli tää on tää lommo aina sama. Vertaa vaikka tähän näin. Et ei tää silleen oo erikoinen. Mut jos jostain löydät sen version, jossa vielä on niinku sitä mustaa töhnää mikä oli se hautausmaajuttu ja sitte et ne lommot ja naarmut on niinku tässä yläkulmassa niin sit mä voisin olla kiinnostunu. Siis tietenki jos se on muovissa vielä.
- Jaa, joo, just. Okei, katotaan.
- Jep. Ja ei kande muuten ees yrittää feikata niitä ku se näkyy se neitsyen veri mitä ne siis niinku muka laitto siihen maaliin niin tällä mustavalolampulla. Niitä tulee nykyään aika paljon niitä feikkejä...

Mikään ei liene sen tyrmäävämpää kuin autenttisuuden äkkiäarvaamattoman katoamisen kolahtaminen faniparan tietoisuuteen.

Kyllä aidon aina tunnistaa, sanoi mainosmies.

torstaina, maaliskuuta 02, 2006

Kyynisyys onpi out

Älkää hätääntykö.

Tulin vain sanomaan että tänään olen tullut siihen tulokseen, että olen eri mieltä Tommin (linkitys lienee tarpeeton) kanssa näistä tunneasioista. Jos jostakusta teistä kolmesta tuntuu siltä kuin Länkytys olisi Syvä Miete, niin siihenkin on syynsä.

Asiaan:

Meidän ei tule pyrkiä olotilaan, jossa ajattelemme vasta kun primääriset tarpeemme ovat mahdollisimman kattavasti tyydyttyneessä tilassa, vaan päinvastoin. On ensisijaisen tärkeää, että korostamme ja kehitämme jatkuvasti kykyämme toimia irrationaalisesti lähestulkoon hurmostilassa.

On hullaannuttava tunteista. Aina. Ja varsinkin silloin kun tuntuisi, että nyt sopisi vähän järkeillä. Jos järkeilyn ja analyyttisen kyyninen käyttäytymismalli tuntuu iskevän, on iskettävä takaisin. Tämä on erityisen tärkeää kaikista arkisimmissa askareissa ja toivon että molemmat lukijani muistaisivat tämän. Selitän sitten myöhemmin kapakassa mikä on homman tarkoitus. Tämä johtuu siitä, että tällainen tekstuaalinen nettiviestintä on paitsi turhaa, myös liian hidasta. Mehän voimme keskustella kasvotustenkin. Tommikin saa tulla, koska osaa ratkaista arvoituksia. Mutta kaikkien pitää luvata, ettei tilaisuudesta blogata. Se on ainoa ehto. Selitän sitten syyn siihenkin.

Sitä ennen toivoisin, että kuuntelisitte tämän kappaleen:

Henkel song - We together

Se on saksalaisen liima- ja laastitukkurin yhtiölaulu, joka sopii hyräiltäväksi aina kun yhtiön myymiä tuotteita käyttää. Sitä saa myös kuulema laulaa töissä, jos on yhtiön palveluksessa.

Ymmärrätte kyllä sitten kun kerron mihin se liittyy.

Kiitokset lisäksi Jay Dagalle orgoonigeneraattorista, jonka sain toissapäivänä. Luulen, että se on alkanut toimia. Muidenkin olisi syytä pistäytyä täällä:

Syyden Rienas

Ai niin. Haluaisin lisäksi vielä lähettää terveisiä Petri Keckmanille, joka on suuresti arvostamani videotaiteilija, vaikkakin harvan tuntema. Tsemppiä Petri! Petri Keckmanin tuotantoon voit tutustua täällä:

Petrin videot

Eipä täällä sen kummempaa. Jatkakaa. (Olen Tupsussa klo. 16-17 tänään, jos on kysyttävää.)