maanantaina, elokuuta 30, 2004

Mitä opimme töissä tänään?

Istuessani ylimittaiseksi venyneessä suunnittelupalaverissa minulta kysyttiin kerrankin kysymys, jonka sisältämät arvolataukset varmaankin kuvaavat prikulleen ammatillista merkitystäni dynaamiselle ja polarisoituvalle, self-made man -kulttuurin läpitunkemalle kompetenssi- und referenssikeskeiselle mainosmaailmalle. Kysyjänä oli tällä kertaa graafikko, joka lahjakkaana kuvataiteilijana satojen muiden lahjakkaiden kuvataiteilijoiden tavoin käyttää päivänsä laatimalla humppailmoituksia paikallisravintoloille. Kenties parasta tuossa kysymyksessä oli se seikka, ettei se suinkaan tullut ilmoille pohjustamatta.
- Anteeksi häiriö, graafikko nimittäin sanoi. - Mutta voisinko lainata copywriteria hetkeksi.

Yritysjohto nyökytteli tälle kohteliaalle keskeytykselle.

Käännyin odottavasti graafikkoon päin. Sitten kysymys läjähti. - Miten kirjoitetaan kebab?

Parin sekunnin ajan ilmassa oli hämmentävää epätietoisuutta. Sitten otin kynän ja kirjoitin sanan paperille. Ilmeet olivat edelleen odottavia, joten tarkistin sanan Terho Itkosen Uuden kielioppaan sanastosta, joka ei yllättäen tuntenut moista lainaa. - Kyllä se näin kuitenkin kirjoitetaan, yleensä, sanoin. Koska odotus jäi ilmaan leijumaan, kävelin koneelle ja googlasin. - Joo, eiköhän se näin tosiaankin mene, sanoin.

Hyväksyvistä katseista ja nyökyttelyistä päättelin, että olin onnistunut tässä vaativassa suorituksessa.

Hyvä minä!

perjantaina, elokuuta 27, 2004

Yhdytään yhdessä, intiimisti

Yhtyneet Kuvalehdet - Intiimi viestinviejä

Tuollaisella sloganilla mainostavat sitten ainakin Pirkka-lehden kykyä luikerrella satojen tuhansien kotitalouksien toiletteihin ja keräyspaperisäkkeihin. Lukijoitakin läpyskällä on muka 2493000. Hmmmh. Mutta tuo slogan, tuo slogan. Tuleeko kenelläkään muulla mieleen jotenkin inhainen limanvaihto? Eikö? Olenko niin perushabitoitunut tuon intiimi-sanan sisältämiin, tietyllä tavalla kliinisen ällöittävän maireisiin virityksiin, että mieleen tulee automaattisesti jotakin kondomin käyttöohjeen "vie jäykistynyt penis emättimeen, varmista penistä ulos vetäessäsi että kondomi pysyy paikallaan, varo vahingoittamasta kondomia terävillä kynsillä", kouluterveydenhoitajan tarjoaman sukupuolivalistuksen ja armeijan lääkärin antamien hygieniamaaräysten väliltä. "Intiimi yhdyntä" ja "kuvalehti" Mein Gott! Voiko epäeroottisemmaksi ja vanhapiikamaisemmaksi enää pistää?

Sairaalan käyttämän elloittavan puhdistusaineen pistävä lemu käy limakalvoihin.
Mainonnallinen hattivattini sanoo lerpun lerpun.

Avalon - Ratsasta lujempaa (is it too camp? naaaah...)

Olin aiemminkin kiinnittänyt huomiota erääseen musiikilliseen ilmiöhköön, jota kenties parhaiten edustaa yhtye nimeltä Teräsbetoni, omien sanojensa mukaan - metallitotuuden tuoja. Olin vaikeuksissa ajatella, mitä tuosta pitäisi ajatella. Aluksi olin aivan varma, että kyseessä on loistava parodia, enkä tosin vieläkään ole vakuuttunut siitä, etteikö alkuperäinen idea olisi lähtenyt Spinal Tap - (stone)hengessä liikenteeseen ja ööh, "suosion" myötä saanut ööh, "vakavampia" sävyjä. Joka tapauksessa kyseessä on perin merkillinen sekoitus tahatonta huumoria ja myötähäpeänsekaisia ihmetyksen tunteita.

Nyt sitten huomasin, että Helsingissä, Oulussa ja Kemissä toimiva mainostoimisto Avalon on huomaamatta lisännyt pienen linkin etusivulleen. "Kuuntele Avalon -biisi" linkissä sanotaan ja tein työtä käskettyä pyydettyäni ensin pari lähintä työtoveriani mukaan kuuntelemaan. Kappale on vaikuttava, massiivinen, kaikin puolin kammottavan huvittavan hirveän upea, lähes oksettavuuteen saakka. Harvoin kyynisillä mainosheeboilla ja heebottarilla leuka enää alemmas loksahtaa kuin tätä kuunnellessa. Joku, joku on saanut Jumalallisen Ilmestyksen. Joku on oivaltanut hätkähdyttävyyden ja kontroversaalien kontekstien aiheuttaman käänteisvaikutuksen multihuipentuman. Joku, joku on luonut yhdellä linkillä teoksen, joka hämmentää, saa epäilemään, miettimään, yrittämään ymmärtää aikomuksia, tarkoitusperiä ja - ihailemaan urheutta, sillä takuuvarmaa on se, että joissakin toimiston asiakkaissa laulelma saattaa herättää öhöm, "kaikenlaisia tunteita". Joku, joku siis ottaa myös harkitun riskin, jota ilman kaikki on latteaa ihankivaa ja mukavaa me-henkistä mussuttelua. Propsit siis Kemiin, tällä erää.

Tai sitten kappale ei olekaan vitsi. Eikä älyllisen vaikutusvoiman demonstraatioksi tarkoitettu, lähes pelottavan potentti ajatustyöläisten sotilasjuntan itsenäisyysparaati.

Siinä tapauksessa Herra meitä tämän "luovuuden lähteen" tempauksilta suojelkoon.

Nomen est

Tämän plokin flaksi lienee taattu, sillä mitvitin tautoloogiainstituutin mukaan uudenkarhea nimi saa YTM-vokaaliensa ansiosta täydet 100 pojoa setsuaanisen markkina-arvon länsirintamalla. Hyvä niin, sillä tästä alkaen ajattelin länkyttää itsekseni saiberspeississä kunnes se alkaa kyllästyttää minua itseäni. Sen jälkeen ajattelin jatkaa, sillä vastoin kaikkia epärealistisia odotuksiani olen yllättäen huomannut olevani oikeasti karsean huono kirjoittaja ja tarvitsevani rangaistusmuotoista harjoittelua. Paljon. Lukijoita en tarvitse. Tämä on nimittäin tosimiesten rangaistusleiri eikä mikään Late Night With Hämärää länkytystä. Tämä siis tiedoksi niille, jotka eksyivät sivulle etsiessään viittauksia omiin plokeihinsa. Menkää pois. Täällä ei ole mitään nähtävää. Vain hikeä, ulosteita, kaameaa jankutusta, tylsää jorinaa, mielikuvituksettoman kopiokirjoittajan kämmellyksiä, ruikutusta ja tuskallisen köyhää kieltä.

Huonon kirjallisen ilmaisuni syynä lienee varmaankin ajoittain aika hauska mutta lopulta onneksi varsin tyhjänpäiväinen työni mainonnan suunnittelijana (ei se kaveri joka osaa piirtää, vaan juuri se, joka on kirjoittavinaan). Olen siis HS:n Jukka Kuikan luonnehdinnan mukaan yksi noista epäpätevistä egoisteista, jotka tottelevat sellaisia ammattinimikkeitä kuten "perässäkirjoittaja" ja "kävelevä kongruenssivirhe". Eduksi varmaankin olisi, jos edes tämän kaiken vastapainoksi olisin isotissinen donnakaraniin pakattu hanibeibe, kuten kollageenikolleegani pääkirkolla, mutta kun olen vielä ruma mies. Ei siis juurikaan toivoa kultahipuista, huipuista, jyvistä tai mitä ne Et elä -Suomikeskeisen näennäistyydyttävän reklaamipopulan selkääntaputukset nyt taas olivatkaan nimeltään. Eikä juuri paljon muustakaan, ainakaan tällä kompetenssilla. Siispä rangaistussiirtolaan, ars ars! Toivottavasti onnistun tekemään ns. tommipommit ja kehittämään kirjoitustaitoani jonkin verran. Voin kenties silläkurin onnistua jatkamaan itseni elättämistä puolivillaisella turhanlupailulla, jota tunkee postiluukustanne tosin aivan saman verran ilman minuakin.