perjantaina, huhtikuuta 01, 2005

Huhtihölmö

Sitä se sitten on, kun ranskalaiset patonkinaamiot keksivät muuttaa kalenterijärjestystä vuonna 1564. Siitä syntyy kulttuuria.

Minusta perinteet ovat vallankin kiinnostava asia - jostakin syystä olen itsekin otollista maaperää kaikenlaisille perinteille. Vaikka pohjimmiltani olenkin sitä mieltä, että niiden noudattaminen puolestaan on vääjäämättä suistava inehmoraukan entistä syvemmälle siihen suistoon, jonka kulminaatiopisteitä ovat joulukortit, nimipäivät, uuden vuoden raketit ja tinat, kinkku, pakollinen päihtyminen epämiellyttävien ihmisten "seurassa" sekä glögi, jota aina tulee juotua, vaikka ei olisi tarvis ja joka ei sovi vatsalleni.

En kannata mitään muuta näistä kuin päihtymistä. Toisin kuin moni muu, en itse asiassa kannata seurassa juopottelua. Siitä seuraa vain sekaannusta. Kyllä suomalainen on sentään aina omassakin seurassaan enemmän kuin kymmenen joitakin-tuolta-niin. Olisi kaikin puolin parempi, että ihmiset juopottelisivat omissa oloissaan. Ravintola-alan yrittäjät eivät tosin ole tätä mieltä.

Kuitenkin luvanvarainen regulaarin käytöskoodekin laistaminen viehättää minua ajatuksena. Lie peruja itse asiassa jo antiikin Kreikasta, jossa minun vaatimattomien perehtymisieni perusteella oikein tavan takaa etsittiin uskonnon tai muun humpuukin sallimusta sille että esimerkiksi vaikkapa naiset pääsisivät kukkoloille juomaan viiniä ja elostelemaan, which is actually quite nice, indeed.

Mikään nykypäivän vastaavuus e kuitenkaani vedä vertoja aprillipäivän perinteelle. Missään muussa tämän hassun länsimaisen kulttuurin perinnekummallisuudessa ei ole samankaltaista tuikkausta syvimpiin, varmaankin ihan arkaaisiin, sääntöihin siitä miten yhteisön jäsenen pitäisi oikein olla ja elää.

Vaikka oikeasti pitäisi olla. Ja ennen olikin.

Nyt vaan kaikki perinteet ovat ihmeen vaisuja. Jos sitä ei ameriikan serkku harrasta, emme mekään.

Poissa ovat karkauspäivänä kosiminen (vai kuka väittää harrastaneensa tätä muuten kuin ihan vitsinä?), oluen uhraaminen kekripukille, viinan kaataminen kiukaalle, ladon länsiseinän tervaaminen, korkatuksi paljastuneen neitsytmorsiammen upottaminen lampeen sekä pussi päässä kodassa koirasilla olo.

Nyt pitäisi sanoa mitvit?! (pun intended, _SE_ oli sentään iltalehdessä) ? Onko meistä suomalaisista tullut niin nössöjä, että ainoastaan aprillipäivänä sitten viitsitään? Niinkö? Ja se muuten, tyypit, on perseestä.

Sanon minä.

Ja minä sentään väsäsin tuossa hiljan joulupukkitraditiosta yrityksensä driving-forssia ammentavan ja siitä oikeestikin elävän, tollasen pientä isomman yhteisön mainokseen, jonka kuvassa esiintyi joulupukki, tällaisen copyn:

"Ilman brändintekijöitä hän silpoisi vieläkin lehmien utareita ja kolistelisi talojen nurkissa vaatien lunnaikseen olutta."

Arvatkaa, oliko suosio suuri?

3 Comments:

Anonymous eve said...

Tämä joulupukkijuttuhan oli aivan täysin käsittämättömän hämmentävän huikean spektaakkelimaisen upean hieno!
Pisteet kotiin siitä että sait nauramaan ääneen. Näinhän se menee.

/eve

12:35 ap.  
Blogger PA said...

-- glögi, jota aina tulee juotua, vaikka ei olisi tarvis ja joka ei sovi vatsalleni.


Turhista perinteistä vielä tuo blogi, jota tulee kirjoitettua, vaikkei olisi tarvis ja joka ei sovi vaikka sitten vatsalleni.

Olen pohtinut samaa asiaa: miksi yksin juominen on säälittävää ja ihmisten ilmoilla sekoilu suorastaan suotavaa. Mystistä.

1:35 ap.  
Blogger Junakohtaus said...

Toihan on komee. Hattu nousee kollegalle.

10:36 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home