Nomen est

Tämän plokin flaksi lienee taattu, sillä mitvitin tautoloogiainstituutin mukaan uudenkarhea nimi saa YTM-vokaaliensa ansiosta täydet 100 pojoa setsuaanisen markkina-arvon länsirintamalla. Hyvä niin, sillä tästä alkaen ajattelin länkyttää itsekseni saiberspeississä kunnes se alkaa kyllästyttää minua itseäni. Sen jälkeen ajattelin jatkaa, sillä vastoin kaikkia epärealistisia odotuksiani olen yllättäen huomannut olevani oikeasti karsean huono kirjoittaja ja tarvitsevani rangaistusmuotoista harjoittelua. Paljon. Lukijoita en tarvitse. Tämä on nimittäin tosimiesten rangaistusleiri eikä mikään Late Night With Hämärää länkytystä. Tämä siis tiedoksi niille, jotka eksyivät sivulle etsiessään viittauksia omiin plokeihinsa. Menkää pois. Täällä ei ole mitään nähtävää. Vain hikeä, ulosteita, kaameaa jankutusta, tylsää jorinaa, mielikuvituksettoman kopiokirjoittajan kämmellyksiä, ruikutusta ja tuskallisen köyhää kieltä.

Huonon kirjallisen ilmaisuni syynä lienee varmaankin ajoittain aika hauska mutta lopulta onneksi varsin tyhjänpäiväinen työni mainonnan suunnittelijana (ei se kaveri joka osaa piirtää, vaan juuri se, joka on kirjoittavinaan). Olen siis HS:n Jukka Kuikan luonnehdinnan mukaan yksi noista epäpätevistä egoisteista, jotka tottelevat sellaisia ammattinimikkeitä kuten "perässäkirjoittaja" ja "kävelevä kongruenssivirhe". Eduksi varmaankin olisi, jos edes tämän kaiken vastapainoksi olisin isotissinen donnakaraniin pakattu hanibeibe, kuten kollageenikolleegani pääkirkolla, mutta kun olen vielä ruma mies. Ei siis juurikaan toivoa kultahipuista, huipuista, jyvistä tai mitä ne Et elä -Suomikeskeisen näennäistyydyttävän reklaamipopulan selkääntaputukset nyt taas olivatkaan nimeltään. Eikä juuri paljon muustakaan, ainakaan tällä kompetenssilla. Siispä rangaistussiirtolaan, ars ars! Toivottavasti onnistun tekemään ns. tommipommit ja kehittämään kirjoitustaitoani jonkin verran. Voin kenties silläkurin onnistua jatkamaan itseni elättämistä puolivillaisella turhanlupailulla, jota tunkee postiluukustanne tosin aivan saman verran ilman minuakin.