Mitä opimme töissä tänään?

Istuessani ylimittaiseksi venyneessä suunnittelupalaverissa minulta kysyttiin kerrankin kysymys, jonka sisältämät arvolataukset varmaankin kuvaavat prikulleen ammatillista merkitystäni dynaamiselle ja polarisoituvalle, self-made man -kulttuurin läpitunkemalle kompetenssi- und referenssikeskeiselle mainosmaailmalle. Kysyjänä oli tällä kertaa graafikko, joka lahjakkaana kuvataiteilijana satojen muiden lahjakkaiden kuvataiteilijoiden tavoin käyttää päivänsä laatimalla humppailmoituksia paikallisravintoloille. Kenties parasta tuossa kysymyksessä oli se seikka, ettei se suinkaan tullut ilmoille pohjustamatta.
- Anteeksi häiriö, graafikko nimittäin sanoi. - Mutta voisinko lainata copywriteria hetkeksi.

Yritysjohto nyökytteli tälle kohteliaalle keskeytykselle.

Käännyin odottavasti graafikkoon päin. Sitten kysymys läjähti. - Miten kirjoitetaan kebab?

Parin sekunnin ajan ilmassa oli hämmentävää epätietoisuutta. Sitten otin kynän ja kirjoitin sanan paperille. Ilmeet olivat edelleen odottavia, joten tarkistin sanan Terho Itkosen Uuden kielioppaan sanastosta, joka ei yllättäen tuntenut moista lainaa. - Kyllä se näin kuitenkin kirjoitetaan, yleensä, sanoin. Koska odotus jäi ilmaan leijumaan, kävelin koneelle ja googlasin. - Joo, eiköhän se näin tosiaankin mene, sanoin.

Hyväksyvistä katseista ja nyökyttelyistä päättelin, että olin onnistunut tässä vaativassa suorituksessa.

Hyvä minä!