Bloggausta kuolleen eläimen syömisen lomassa

Länkytys ei ole viime aikoina juurikaan päivittynyt. Syinä esittelemme nyt seuraavat vaihtoehdot, joista jokainen nykyään taas neljästä lukijastani saa valita mieleisensä. Jokaiselle riittää yksi selitys - den är ju julen i all fall (mutta ei saa ottaa enempää, tai joku voi jäädä ilman) :

1) Länkyttäjä on vakavasti yrittänyt päästä eroon attention whore -syndroomastaan
2) Länkyttäjä on eheytynyt translesboudestaan ja solminut suhteita alaikäisiin poikiin
3) Länkyttäjä nyt vaan on niin saatanan tylsä jätkä, ettei sillä mitään asiaa ole, ole koskaan ollutkaan tai tule olemaankaan, niin että se siitä - onneksi MINÄ en ole koskaan lukenut Länkytystä. Enkä lue.
4) Juhannus on meillä herttainen

Sen sijaan olen kovasti lueskellut itseäni fiksumpien ihmisten bloggauksia - ja välillä kommentoinutkin, vaikka se nyt on yleensä pelkästään kauhean tyhmää. Mutta, elämä on.

Olen myöskin tässä joutessani (äidin lihapatojen ääressä, tietysti) harjoittanut eräänlaista itsetutkiskelua, jota kutsun tommipommilaiseksi meditatsiooniksi. Sen tarkoituksena on osoittaa minulle, kuinka typeriä ja tarpeettomia mielipiteeni ovat ja kuinka minun tulisi kilvoitella epäkäytännöllisten tunteiden tyhmistyttävää vaikutusta vastaan.

Samalla olen suurella kunnioituksella ihaillut sen puukäsityönopettajan (nimeä en tietenkään muista) ammattitaitoa, joka peruskoulussa laittoi minut valmistamaan naulakon lattaraudasta sahaamalla, pakottamalla ja takomalla. Naulakko on paitsi varsin kestävä, se on edelleen alkuperäisessä käytössään äitini asunnossa, myös miellyttää silmääni (vaikkakkaan ei ehkä muiden, minua esteettisempien ihmisten). Tuo metallityö oli siis niin yksinkertainen, ettei edes kaltaiseni poropeukalo onnistunut siinä epäonnistumaan. Ja silti niin toimiva, että naulakko on suorittanut tehtäväänsä kohta kaksikymmentä vuotta näyttämättä ajan hampaan merkkejä takorautaisessa habituksessaan. Lisäksi naulakko ei oikeastikaan ole erityisen ruma, se on käytännöllinen. Ja siksi kaunis.

Meditatsioonin ja lihapadoilla vierailujen ohella olen siis, kuinka omaperäistä, lueskellut blogeja, koskapa nuorempia sisaruksiani asuu vielä kotona ja talossa on osittain siitä syystä laajakaistayhteys.

Naamioiden takana -blogissa närästeltiin tuossa taannoin uutta Avionrikkoja-blogia. Mervi ja Outi olivat sitä mieltä, että kyseinen teksti on hirvittävää, provosoivaksi tarkoitettua ja "veren kerjäämistä nenästä".

Minä puolestani yritin kuvitella tuolle blogille naispuolisen vastineen, jossa seksistä kiinnostumaton, ryppyotsainen verkkarinainen, joka on vain kiinnostunut pyhästä äitiydestään parisuhteen kustannuksella, vaihdettaisiinkin sohvalla lojuvaan, karvaiseen, pesemättömään ja läskiin kaljapäissään örisevään ukkoon, jolta ei hellyyttä saa ja joka rähjää ja örveltää päivät pitkät vaimon ja lasten kidutukseksi.

Blogin kirjoittaja puolestaan vaihtuisi Tampereen "helppoa" tyttöä satunnaisesti nusaisevasta miehestä sensuelliin ja haavoittuvaan, mutta ah niin upeaan, vahvaan naiseen, joka tapaa komean, kohteliaan, hyvinpukeutuvan, -toimeentulevan ja herkän mutta älykkään miehen, jonka kanssa käy filosofisia keskusteluja, joiden syvyyttä oma örsäukko ei edes ymmärtäisi, ja jonkalaisia ei missään tapauksessa suostuisi harrastamaan, vaikka siihen pystyisikin, mihin tuolla känniääliöllä ei siis tietenkään ole edellytyksiä.

Lopuksi "tapahtuu väistämätön", nainen rakastuu tähän tsarmanttiin tsentlemanniin ja vietetään romanttinen yö, jonka kuluessa sielut sitten yhtyvät enkelkuoron säestyksellä.

Entisellään säilytettäisiin ajatus siitä, ettei puolisolle haluta kertoa syrjähypystä. Hiukan modifioiden voitaisiin perustella, että aviorikoksesta vaikeneminen olisi lasten parhaaksi tai satuttaisi puolisoa liikaa. Lisättäisiin kenties se elementti, joka Avionrikkoja-blogista puuttuu: mukakatumus, jossa kuvailtaisiin kuinka örsäukko käytöksellään ajoi naisparan toisen miehen syliin ja oltaisiin kovasti paljon pahoillaan, mutta kuitenkin ylpeänä ja pystypäin.

Ennallaan säilytettäisiin myös se, että blogin kirjoittaja edelleenkin rakastaa puolisoaan, tämän kaikista epämiellyttävistä ominaisuuksista huolimatta. Kirjoittaja kirjoittaisi myös vaikkapa näin: "Miksi naisia aina syyllistetään, heti olet huora ja lutka kun joskus olet hetken kiinnostunut omista tarpeistasi. Nainenkin on seksuaalinen olento ja tarvitsee hellyyttä ja sielunkumppanuutta. Missä olen muka tehnyt väärin?"

Mitä luulette, arvoisat neljä? Mikä on todennäköisempää, sekö että Mervi ja Outi olisivat blogista tuohtuneita ja provosoituneita? Vai se että Pekka ja Matti (perusmiehiä) olisivat blogista tuohtuneita ja provosoituneita? Vaiko kenties se, ettei kukaan provosoituisi tai tuohtuisi? Ja jos tuohtuisikin, hän olisi kernaasti kivitettävä ja blogistaniasta mieluusti ulosajettava misogyyni Iso Paha Susi, joka linnaan joutaisi?