torstaina, marraskuuta 25, 2004

Draaman tarve ja prinsessat

Blogipiirien päiväkahvikerhoissa kyntää taas. Höglundin Panu on jälleen herättänyt huomiota värikkäällä persoonallaan. Tämänkertaisen herneenhengittelyn uusi nyanssi onkin sitten Valvontakomission perustamisen vaatiminen kansalaisten hengentuotteiden sensuroimiseksi. Jepjepjoo. Jokainen voi omalla kohdallaan taas miettiä, onko näennäisen närkästyksen takana a) Todella Tärkeitä Asioita (jollainen voisi olla vaikkapa tupakoinnin kieltäminen ravintoloissa kokonaan tai lähestyvä meteoriitti, joka pian pyyhkäisee elämän palloltamme) vai b) Silkkaa Hämärää Länkytystä, josta Diplomeja on jaettu ennenkin.

Närkästelleet kansalaiset saivat minut kuitenkin muistamaan eräänkin sattumuksen, joka edustaa aivojeni luokitusjärjestelmässä ilmiötä nimeltä Prinsessojen Draaman Halu. Sattui nimittäin niin, että tulimme tyhmyyttämme erään naispuolisen ystäväni kanssa järjestäneeksi sokkotreffit minun kaverini ja hänen kaverinsa kesken. Tilanne sai muistaakseni alkunsa siten, että tämä naisosapuoli oli jollakin tavalla ilmaissut etsivänsä seuraa ja minun nörttikaverinihan nyt aina ovat naisseuraa vailla. Annoimme naisen puhelinnumeron miespuoliselle henkilölle, joka soittikin neidille pian. Treffiläiset sitten tapasivat, josta ei seurannut yhtään mitään; neitokainen ei pitänyt kaverini ulkonäöstä eikä kai jutuistakaan. Eipä siinä mitään. Kaveri oli kuitenkin sen verran tyhmä, että soitti neidille vielä myöhemminkin ja lähetti yhden tekstiviestin, jossa kertoi pitävänsä tytöstä ja että soisi tapaavansa häntä uudelleenkin.

Tästä puolestaan seurasi se, että treffattu prinsessa soittaa hätääntyneenä järjestävänä osapuolena toimineelle ystävälleen ja kertoo kuinka tavattu kaveri on aivan kauhea ja nyt pelottaa, että se alkaa vainoamaan häntä. Tämä siis jo yhden puhelun jälkeen, jossa kaveri ainoastaan ehdotti uutta tapaamista.

Tekstiviestin jälkeen naisen kaveri sai kuulla kuinka nyt prinsessaa vainotaan ja ahdistellaan ja kuinka kauheita me olimme olleet järjestäessämme tällaista. Prinsessaa pelotti kovin.

Kaverini puolestaan sai tekstiviestin, jossa sanottiin jotakuinkin että älä soita mulle enää koskaan, hullu. Ei soittanut, vaikka aavistelimmekin, että ko. henkilö olisi loppujen lopuksi sitä juuri halunnut. Henkilökohtainen draama kun tekee prinsessasta tärkeän.

Tästäkin kertomuksesta jokainen nyt tietysti voi ajatella mitä haluaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvin usein ihmisessä herää halu synnyttää erilaisista tilanteista Suuri Draama. Eikä se ole mitenkään huono asia, varmasti jokainen tekee niin, isolla tai pienellä mittakaavalla. Netti on siitä mukava (tai olisi jos materiaalia ei poistettaisi) että siellä yleensä tietoon päästään kiinni eikä tarvitse ajatella huhujen varassa. Harmi tosin, että usein materiaali katoaa ja vain huhut jäävät leijumaan blogosfääriin.

Prinsessoja puolustamaan digiratsuillaan karauttavat urhot ovat hekin aina yhtä viihteellisiä. Ja viihdettähän inehmo halajaa – varsinkin minä. Mutta tällä kertaa en sohaisekaan soppaa tämän enempää, sillä, kuten sanottu, on kiire. Ilkeä kapitalisti jo juustohöyläänsä teroittaa päästäkseen taas selkänahkani kimppuun...

Ai niin, ajattelin ottaa tämän tavaksi, jotten unhoittaisi elämän pieniä mukaviakin puolia: tämän viikon positiivinen uutinen on se, että on lunta.

Kiva!

3 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Kuikeneminen on valtaa.

4:22 ip.  
Blogger Keku said...

Luin ekan rivin ja haluan kiittää.
Siitä että laitoit linkin, että tietää mistä ihmeen jostain panusta ja egistä siellä ja täällä keskustellaan. Nyt pääsen minäkin tirkistelemään tämän sisäpiirin juoruja.

6:26 ip.  
Blogger Keku said...

Draamaa halutaan joo, tragediaa, komediaa jne...Mutta ovatko näytelmät totta? Miksi ihminen alkoi näyttelemään? Joku halusi Antiikin Kreikassa kuvata kokemuksiaan. Siis näytelmät kuvaavat todellista elämää. Entäs sadut. Meidän toiveita vain?

9:23 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home