Hyvä luoja (filosofiaa niin että heikompia hirvittää)
Mainostoimisto Taivaan mainos tuommoisessa mainostajan kataloogissa sisältää vain otsikon kaksi ensimmäistä sanaa keskellä aa-nelosta ja sähköpostiosoitteen paperin reunassa. Voisi ollakin tullut aika kiskoa näppiksestään irti kaikki muut kirjaimet kuin U, T, ja S, kuten Kuikka ehdotti ja painua pikkuhiljaa henkisille talviunille, jonka aikana asiat hoidetaan zombiemaisella tarkkudella kehittyneempien myöhäisaivokuoristossa sijaitsevien toimintojen ollessa suljettuna. Ai miksikö? No, sitähän sanotaan, että kun taksikuskit ja isojen firmojen siivoojat alkavat jakaa sijoitusvinkkejä on aika ottaa rahat ja juosta. Samaan tapaan voisi ajatella, että kun mainosmies saa eksistentiaalisuuskohtauksia, kertoo työtoverilleen diggaavansa Protagoraan ajatuksesta ja saa lempinimen Prinsessa, voisi olla myöskin aika ajatella konsepteja uudelleen. Ehkä lupaankin näin julkisesti, että seuraavan kerran kun minulle tiedotetaan sivulauseessa, että minusta on nähty unia, joissa olen jonkinlainen tekno-organismi tai esimerkiksi vaikkapa pensas, lopetan hössöttämisen ja pyrin hakeutumaan oikeisiin töihin. Sitä saisi ehkä rispektiä ja oppisi tekemään jotakin hyödyllistä.
Samalla kun Protagoras kummitteli Baltiassa, oli sieluni Alcatraziin, Rolloon, tipahtanut paperikirje henkilöltä, joka on, öhöm, tuota, hetkellisesti estynyt pääsemästä kansainväliseen tietoverkkoon ja kirjoittaa siksi paperikirjeitä. En aivan odottanut, että kirje käsittelisi parin liuskan verran determinismiä, mutta kaikenlaista sitä sattuu. Kirjoittaja pohtii muun muassa sitä, onko valinnan vapauden käsitettä kritisoivan henkilön henkilökohtaisella statuksella merkitystä kritiikin sisältöön tai uskottavuuteen ja paria muuta ongelmaa, jotka mitä ilmeisimmin liittyvät ko. henkilön elämäntilanteeseen.
Tähän ja vielä pariin muuhunkin pohdintoon, joita nyt aivan viime päivinä on tipahdellut suunnasta sun toisesta haluan lisätä enää tämän:
Mikä helvetin trendi tämä nyt on?
Viisi pientä käsitettä teille:
Minä, lusikka, kauha, antaminen ja ottaminen.
Selvisikö?
Jos se filosofointi ei nyt lopu, niin se saa luvan jatkua.
Samalla kun Protagoras kummitteli Baltiassa, oli sieluni Alcatraziin, Rolloon, tipahtanut paperikirje henkilöltä, joka on, öhöm, tuota, hetkellisesti estynyt pääsemästä kansainväliseen tietoverkkoon ja kirjoittaa siksi paperikirjeitä. En aivan odottanut, että kirje käsittelisi parin liuskan verran determinismiä, mutta kaikenlaista sitä sattuu. Kirjoittaja pohtii muun muassa sitä, onko valinnan vapauden käsitettä kritisoivan henkilön henkilökohtaisella statuksella merkitystä kritiikin sisältöön tai uskottavuuteen ja paria muuta ongelmaa, jotka mitä ilmeisimmin liittyvät ko. henkilön elämäntilanteeseen.
Tähän ja vielä pariin muuhunkin pohdintoon, joita nyt aivan viime päivinä on tipahdellut suunnasta sun toisesta haluan lisätä enää tämän:
Mikä helvetin trendi tämä nyt on?
Viisi pientä käsitettä teille:
Minä, lusikka, kauha, antaminen ja ottaminen.
Selvisikö?
Jos se filosofointi ei nyt lopu, niin se saa luvan jatkua.
2 Comments:
Kyllä! Te olette pipi setä kuten edellisen kirjoituksen tiimoilta päävihollisesi sinua rienasi... Ei siksi että diggaisit Protagoraa vaan siksi että minä olen lukenut antamaasi bodauspläjäyslehteä ja tullut siihen johtopäätökseen että olen kynis... Ja se joka tuommosen lehden toiselle antaa pitäisi laittaa tekemään VIPAREITA!
Mutta mitä tähän blogiin tulee niin ei filosofia ole selväpäisten laji... Vai yhdytkö!
Teoriassa yhdyn kaikkien kanssa, missä vain ja milloin vain. Käytännöstä minulla ei juuri ole kokemusta, tietenkään.
Niin ja tosiaan, palaan täältä et-elä-Suomesta n. klo 20, mutta minun pitäisi myös piipahtaa Grandessa. On asioita. Ehkä koneen voi silti jättää pyörimään, vai?
Lähetä kommentti
<< Home