Tissit (Saatanan ura: tilannekuvia nuoren sielunvihollisen opintieltä)

Vain muutaman kuukauden jälkeen uusi työni koirien kilparatalaitteistoja valmistavassa yrityksessä oli kehittynyt ratkaisevasti: en ollut enää vastuussa ainoastaan sähköjänisten tuotantolinjasta, vaan nopeassa tahdissa ylentynyt markinointiosaston nuoremmaksi päämarkkinoijaksi.

Tulevaisuuteni näytti lupaavalta. Vuodessa, kahdessa olisin kenties markkinoinnin vastaava johtaja. Matka päämarkkinoijaksi, kenties jopa ylivoimien markkinoinnin ylipäälliköksi tuntui vain vedenhakureissulta.

Kiitäisin urallani samaan tapaan kuin tuotteeni, sähköjänikset: nopeasti, tarkasti ja aina koiria edellä.

- Mainostoimisto Magiasta soitetaan, Pamela mässytti purukuminsa lomasta ja taputteli itseään, ilmeisesti poistaakseen karvoja jakkupuvultaan.

Katsoessaan minuun hän teki kielellään liikettä, jossa ulos työnnettyä kieltä liikutettiin suupielestä toiseen. Samalla hän pyöritti silmiään. Olin maininnut Pamelalle tuosta tavasta, mutta ilmeisesti minun olisi pitänyt olla jämerämpi. En kuitenkaan sanonut mitään vaan otin puhelun.

Puhelussa minua kehotettiin hyvin suorasanaisesti purkamaan luonnolliset paineeni itse, omin käsin. Kun olin kysynyt mitä ihmettä, minulta ensin kysyttiin kuka soittaa vaikka en ollut soittanut. Sanoin nimeni. Sitten naisääni käski minun odottaa, suunnittelija oli hänen mukaansa hmm, noh, sanitoimassa. Suutuin hiukan, mutta en paljon. Sitten minulle sanottiin niin kuin ei olisi aiemmin mitään sanottukaan, että presentaatio olisi kello neljä. Nyt ääni oli hyvin miellyttävä, mutta ennen kuin lopetti puhelun hän käyttäytyi suoraan sanoen hävyttömästi, johon reagoin kyllä, mutta kun yritin selittää mitä tarkoitin minulta kysyttiin kuka soittaa.

Lopetin puhelun siihen ja menin esimieheni luokse.

- Niin. Magialla on omat toimintatapansa. Pääpiirteittäin olemme heidän suunnitteluunsa erittäin tyytyväisiä, ylivoimien markkinoinnin päämarkkinointiryhmän ryhmäpäällikkö Jooseppi Ahmander sanoi.

- Haistattelivat, sanoin.
- Ettet vain soittanut väärään numeroon? Minulle käy niin aina joskus.
- Ei. Ne soittivat minulle.
- Ihanko totta? Miksiköhän ne eivät minulle koskaan soita?
- Mutta tämä hyvä, hän jatkoi.
- Kerrohan sitten miten presentaatio meni ja haluan ehdottomasti nähdä uuden kuvaston leiskat.

Ahmander kaatoi itselleen viskin ja katsoi minut ulos.

Presentaatio oli alkanut kun tulin sisään. Tämä johtui siitä, että
Nevalainen, joka on toisen tuotantolinjan päällikkö, pysäytti minut matkallani alakertaan. Olin aikonut ehtiä käydä miestenhuoneessa, mutta Nevalainen viivytti minua niin, että en ehtinyt.

Kun erosimme, Nevalainen sanoi "paska". Olen siitä aivan varma. Itse asiassa, koko keskustelumme aikana hän sanoi "paska" monta kertaa, aina keskellä lausetta, niin että se tuli niin nopeasti ja hiljaa, että se oli aivan kuulokynnykseni alarajoilla. Mutta hän sanoi sen, ja se vaivasi minua vielä kun astuin sisään neuvotteluhuone numero 247:ään, jossa Mainostoimisto Magian yhteyspäällikkö näytti ensin olevan kumartuneena ehkä poimimaan jotakin, kenties pudonnutta kynää, mutta sitten tajusin, että hän hieroo päätäänsä lattiaan.

Tulin sisään ja istuin alas häpeissäni myöhästymisestä ja presentaatio keskeytyikin yhteyspäällikön, jakkupukuun sonnustautuneen, hyvin pirteän ja sievän nuoren naisen toivottaessa minut tervetuleeksi. Istuin alas.

En tuntenut montakaan ihmistä siinä huoneessa. Enimmäkseen paikalla oli konsernin markkinoinnin päämarkkinaryhmän markkinointijohtajia ja minusta alkoi tuntua hyvin pieneltä ja mitättömältä siinä seurassa. Presentaatio jatkui ja siinä esiteltiin uutta slogania. Magian copywriter oli ilmeisesti aikaisemmin esittänyt kaksi vaihtoehtoa, koska toinen kehystetyistä tauluista makasi neuvottelutilan pöydälle levitettyjen ruusujen päällä ja toinen oli pirstaleina maassa. Yhteyspäällikkö oli edelleen kontallaan. Säikähdin tavattomasti copyn huutoa.

- HALUATTEKO TE ETTÄ MINÄ SYÖN TÄMÄN SLOGANIN?
- ONKO SE NIIN HUONO ETTÄ TE HALUATTE ETTÄ MINÄ SYÖN SEN?

Kaikki huoneessa olijat alkoivat hitaasti nostella käsiään ylös alas ja hitaasti ensin vain aavistaen mumistu sana sai merkityksen.

Syö. Syö. Syö. SYÖ!

Rytmikkäästi, kaiken aikaa voimistuen neuvotteluhuone kaikui johtoryhmän huudosta.

Syö. Syö. Syö. SYÖ!

Copy syöksyi pöydän ääreen, ryttäsi voimalla A3-kokoisen julisteen kämmentensä välissä ja onnistui ahtamaan sen melkein kokonaan suuhunsa. Hän yökkäili ja oli selvästi tukehtua plakaattiin. Hän muuttui punaiseksi ja yökkäili edelleen mutta sai sitten itsestään kiinni ja istui nurkkaan mutustelemaan julisteen jämiä. Hetken päästä hän oksensi neuvotteluhuoneen kokolattiamatolle, keräsi oksentamansa paperinsuikaleet ja sulloi niitä hiljaa takaisin suuhunsa nurkassa kyhjöttäen.

Nyt huomasin toisen miehen joka myös istui nurkassa. Kiinnitin huomioni häneen, koska mies oli alkanut murista. Murina kumpusi syvältä hänen rinnastaan ja oli ensin kumeaa, matalaa mörinää joka pikkuhiljaa voimistui ja voimistui. Yhteyspäällikkö kävi viemässä hänelle luun muotoisen keksin ja pörrötti hänen hiuksiaan. Murina laantui hiukan kun mies keskittyi luukeksiin. Eräs markkinointijohtajista oli ilmeisesti myös kiinnittänyt huomionsa mieheen. Hän kohottautui ja sanoi:

- Kysyisin vielä AD:ltä sitä, että voiko esitteestä saada version, missä tuotteet olisivat isommalla.

Mies nurkassa pomppasi pystyyn.

- HAISTA SINÄ PUKUPELLE VITTU! Hän huusi ja istui sitten takaisin nurkaan.

Yhteyspäällikkö sanoi maireasti, että versio onnistuisi kyllä, joka aiheutti nurkassa murinan voimistumisen hetkeksi.

- Pidättekö palindromeista? Yhteyspäällikkö kysyi äkkiä ja sammutti valot.

Hän kytki kaksi oudolta näyttävää laitetta. Kuului huminaa. Sitten seinälle tuli valkoinen, tasakylkinen neliö. Kuului rapinaa ja musiikki alkoi pauhata. Valkoiseen neliöön ilmestyivät musiikin tahdissa perä perää mustalla tekstillä sanat:

TISSIT

TOSI

ISOT

TISSIT

Sanat välähtelivät peräkkäin nopeammin, nopeammin ja nopeammin kunnes ne olivat yhtä mössöä. Musiikki saavutti lakipisteensä, loppui rumpujen pauhuun ja katkesi ja alkoi uudestaan. Hidas viulusoolo täytti tilan.

Valonheittäjä oli suunnattu yhteyspäällikköön, joka napitti paitansa auki ja paljasti valtavan suuret rintansa. Hän kannatteli niitä käsillään ja hieroi nännejään. Sitten hän ryhtyi nuolemaan rintojaan siten, että taivutti kaulaansa ja työnsi kielensä niin pitkälle kuin saattoi. Hän ylsi hyvin nänniin, koska hänen rintansa olivat niin suuret, ensin oikeaan, jonka hän lipoi läpikotaisin, hartaasti, keskittyen sen jälkeen vasempaan. Pimeässä huoneessa ja valonheittimen kirkkaassa loisteessa hänen rintansa näyttivät täyttävän koko tilan. Ne kasvoivat ja kasvoivat ja kieli mutkitteli ja lipoi ja imi nännejä.

Huokaukset ja pienet inisevät äänet täyttivät koko neuvotteluhuoneen. Yhteyspäällikkö nuoli ja nosteli rintojaan ja vatkasi niitä. Sitten hän teki niistä tunnelin, joka piirtyi pehmeäaukkoisena mustana luolana kipeästi silmien takana värähtelevän valkoisen valon poltteessa. Nousujohteinen hekuman ura kohosi ensin ylös kaulalle, josta näkyä ahmivat silmät syöksyivät kohti kiiltävien, kosteiden, huolellisesti punattujen huulien takana näykkiviä pepsodenthampaita palatakseen pelästyen takaisin kielenkärkeen, joka silmukoi nännien ympärillä ja mutkitteli meloneja kohottelevien sormien lakatuilla kynsillä.

Sitten hän päästi rintansa takaisin erilleen, työnsi niitä ylöspäin ja puristi välillä kaksin käsin. Kieli nuoli yhä ja suu imi nännejä kuin varhaisteini pillimehua luokkaretkellä Korkeasaareen. Huokaukset voimistuivat ja voimistuivat katketakseen lopulta orgasmia jäljittelevään käheään huutoon, joka kumpuili äänieristeistä huolimatta kaikista huoneen pinnoista.

Valot syttyivät ja yhteyspäällikkö napitti paitaansa.

- Mainostoimisto Magian puolesta esitän kiitokset kaikille osallistuneille, hän sanoi

- Muistakaa ottaa mukaanne muistio ja esitteen dummyversio, ne löytyvät täältä korista, yhteyspäällikkö sanoi iloisesti.
- Palaan kromaliinien kanssa asiaan sitten parin viikon kuluttua, hän lopetti.

Presentaatio oli päättynyt.

Kuukautta myöhemmin avasin painosta tulleita paketteja yhdessä uuden työtoverini kanssa. Hän oli sama mies, johtoryhmän yliasiantuntija, joka oli presentaatiossa kysynyt suunnittelijalta versiota, jossa olisi isommat tuotekuvat.

Avasin paketin ja katsoin esitettä. Sen lakkapinta kiilteli kauniisti.
Se oli aivan täydellinen, ja minusta tuntui että saisin pian erektion. Nuuhkin esitettä ja mieleeni tuli ainoastaan neljä sanaa, jotka yhdessä muodostavat täydellisen harmonisen komposition, takaperinluettavan ekstaasin. Hymyilin.

Katsahdin työtoveriini ja hänkin hymyili kanssani tuota hymyä, jonka vain salaliittolaiset voivat jakaa.

Ensi viikolla menisimme messuille.