Ei ole hääviä

Koska kaupungin kapakoissa minulle on vittuiltu bloggaamattomuudestani ja vaadittu lisää pikkuhauskaa viihdettä tuottevaksi moolokin kyltymättömään kitaan, sanonkin tietysti: MITÄ TE HALUATTE SITÄ TE ETTE SAA. Räyh! Toisaalta minulle esiteltiin hiljattain eräs toinen paikallinen bloggaaja, joka minut nähtyäni totesi: "Arvasinkin, että olet tuollainen hullu". Tämä siis ennen kuin ehdin sanoa (juuri) mitään. Kiva. Sitäpaitsi, jo toisen kerran näin unta, jossa minulle tarjottiin mahdollisuutta reinkarnoitua villakoirana, enkä erikoisemmin välitä villakoirista. Unessa ihmettelen ymmärtäisinkö todella villakoirana ollessani olevani reinkarnoitunut itseni, mutta minulle vakuutettiin ettei se ole ongelma. Tuosta unesta sitä herää aina syvässä hämmennyksen tilassa.

Mitenhän ennen vanhaan toimittajat tulivat toimeen (hah, hah, joo, taksillapa tietenkin) kun ei ollut intternetskua. Vastaus: varmaankin he työstivät juttujaan kaikessa rauhassa kirjastoista lähdeaineistoa etsiskellen ja laaja-alaisesti eri asiantuntijoita ja muita kiinnostavia ihmisiä haastatellen. Onneksi en ole oikea toimittaja vaan ainoastaan raavin kasaan juttuja, koska se tuntuu olevan toimenkuvani. Muuten saattaisi ahdistaa. Voi, voi.

Olen päättänyt tallentaa tänne muutamia vanhoja novelleja, jotka muuten saattaisivat kadota. luvassa on myös pari uutta, sillä jostakin kumman syystä tämä maailma vaan tuntuu kaipaavan lisää painettua tekstiä. Sori, Tommi ja muut kirjanvihaajat. Maailma on paha. Ja myös kaltaiseni puoliääliöt ja hullut näyttävät siinä vaan sitkeästi kitkuttelevan. Ei ole hääviä se. Ei.

Seuraava kökkö on julkaistu sfnetissä joskus. Mukavia lukuhetkiä sille kahdesta lukijoistani, joka aloittaa jutun lukemisen ja huomaa puolessa välissä lukeneensa saman paskan jo ennenkin. Sori.

(Jaaa-a. Taidanpa saniteettisyistä pläjäyttää sittenkin tuon sepustuksen ihan omana länkytyksenään. Anteeksi keskeytys. Jatkakaa.)