Lukijalle

Hämärää länkytystä -blogi täyttää tänään 3 viikkoa ja kaksi päivää, joten on aika pysähtyä hetkeksi ja katsoa hieman taaksepäin aikaan, jolloin Hämärää länkytystä -blogi ei vielä ilmestynyt sekä kiittää länkytyksen lukijoita.

Lähes varmojen, kapakassa aamuyöstä kuultujen tietojen mukaan Hämärällä länkytyksellä on nyt kolmas (3.) lukija. Tähän mittavaan suoritukseen pääsemisestä kiitos kuuluu teille, rakkaat kaksi (2) lukijaani ja tietysti myös uudelle tulokkaalle, numero kolmoselle (3). Tämä on suuri työ ja läpimurto, josta haluan vain kiittää teitä, rakkaat lukijat. Olemme nyt tilanteessa, jossa lukijamäärämme on lähes puolet siitä lukijamäärästä mihin esimerkiksi sfnet.huuhaa pääsi kymmenessä vuodessa ja Jari Tervon Pohjan hovi kahdessatoista vuodessa. Olkaamme siis tyytyväisiä tulokseen ja jatkakaamme hyvää työtä myös jatkossa.

Joku saattaa muistaa vielä ajan, jolloin Hämärää länkytystä ei ilmestynyt. Ehkä useampi kuitenkin muistaa tapahtumat Hämärän länkytyksen taipaleen noin puolivälistä, jolloin hurrikaani Ivan ei vielä ollut pyyhkäissyt Vanessa Webbin sedän ja tädin taloa mennessään eikä Janita Jääskeläinen ollut puhunut mitään räntystään. Samoihin aikoihin ajoittui myös se yksi panttivankihommeli jossakin venäläisessä koulussa, jonka nimi on jo painunut historian hämärään. Vähän myöhemmin FC Rio Grand kokikin sitten 0-3 murskatappion kotikentällään OLS:ia vastaan ylivoimaisten hyökkäyskuvioiden lamauttamana. Eli paljon on elämää eletty Hämärän länkytyksen mukavassa seurassa.

Ja nyt sitten olemme tässä ja voimme vain tarkastella hiirikättemme työtä, jota olemme jaksaneet peräänantamattomasti tehdä huolimatta krapulasta, Pikku G:n keikasta ja Popstars kakkosen karsinnoista. Olkaamme edelleenkin ylpeitä mutta leuhkoja ja kulkekaamme pystyssä päin kohti Hämärän länkytyksen Suuria Yksikuukautisjuhlia, joihin kutsun saavat tietysti kaikki toimikuntatyöhön osallistuneet.

Pidetään länkytyksestämme huolta ja kehitetään sitä myös jatkossa sitkeästi ja taiten välttelemällä edelleenkin kaikenlaisia sosiaalisia kontakteja, sulkeutumalla yksiöihimme näytön kalpea loiste kasvoillamme ja lipsuttelemalla apaattisena selaimen reload-nappulaa.

Sillä tämä on meidän juttumme, tätä me osaamme tehdä ja tätä me elämältä olemme aina halunneet.