Nostalgiatunnelmaa puhtaimmillaan

Viikonlopun loppupuolella visiteerasin sukulaisen mökillä, joka on siis oikea mökki, with a fiilis and so on, eikä mikään varusteluhelvetti kaikilla ei-toivotuilla mausteilla. Kalastimme järven hyvänlaatuista siikaa, savustimme sitä, saunoimme ja joimme pari keskaria. Lähes täydellistä. Mutta. Eipä vähä mitään. Kun tulin saunasta, huomasin, että muut katselevat televisiota. Akkukäyttöistä, pienenpientä ja tadaa: mustavalkoista. Hienoa. Mielessäni kävi jo ajatus siitä, miten jotenkin miellyttävän nostalgista on katsella hiukan uutisia mustavalkoisesta televisiosta ja olin matkalla mökin pieneen kammariin pukeutumaan, kun äkkiä säikähdin aika pahasti.

Nimittäin, ohimennen vilkaisemassani pienessä mustavalkoruudussa pyöri 70-luvun mainostelevision katkoa ilmaiseva pöllötunnari. Vaikutti kuin sähköisku. En nimittäin ollut juurikaan katsellut telkkua koko viikolla, enkä siis tiennyt, että kyseessä oli maikkarin 70-lukuestetiikkaa hyödyntävä kampanja, 70-lukuviikoksi taisivat sitä nimittää. Minä kun puolestani aivan ajattelin, että NYT ne 90-luvulla vetämäni huumeet tekivät sitten sen mitä valistajat valheellisella 80-luvulla minulle uskottelivat: aivoni kokee FLASHBACKIA. Kristus! Tämä on jotakin kaameaa lapsuuden taantumaa, joka on varastoitunut johonkin aivoni sopukkaan, ja jonka kavala kemikaali nyt herätti, kun sopiva sauma kohdalle sattui.

Muutama kymmensekuntinen jälkeenpäin minua itseäni tietysti hymyilytti hyvinkin taajaan, kuten Paretskoi, tuo lapsuuteni sankari, sen aikanaan kultaisella 80-luvulla sanoiksi virkki.