Hautausmaan haamuja: Prologi
Joskus asiat eivät mene niin kuin pitäisi. Itse asiassa, asiat eivät juuri koskaan mene niin kuin pitäisi, mistä seuraa se että nehän oikeastaan menevät yleensä juuri niin kuin niiden pitäisikin mennä. Näin myös ja varsinkin juuri turhuuden markkinoilla, joilla se jolla rahat kulloinkin ovat (ja tämä rahoista päättäminenhän on siis hyvinkin teoreettinen ja symbolinen jutska, joka ei juurikaan liity omistamiseen tai edes hallintaan, vaan monimutkaiseen tapaan yrittää luoda keinotekoista krittiistä struktuuria täysin turhanpäiväisiin, hyödyttömiin ja aineettomiin asioihin) päättää asioiden menosta ja menemättömyydestä.
Osittain tästä syystä mainosala synnyttää eniten sellaisia teelmiä, jotka jossakin vaiheessa haudataan tarpeettomina. Osa näistä hylätään jo tekovaiheessa – ja hyvä niin. Osa hyllytetään asiakkaan toimesta (silly customer!) , osa toteuttamiskelvottomuutensa takia ja osa jostakin kumman syystä, jota ei voitu oikein millään arvata tai ennakoida. Sellaista sattuu. Eikä siinä mitään. Tehkää uusi. Tätähän tämä on.
Jotkut näistä räpellyksistä ovat kuitenkin sinänsä ihan kelvollisia. Jotkut jopa oikeinkin hauskoja ja/tai asiakkaan viestiä hienosti eteenpäin vieviä tahi muuten vaikuttavia ilmestyksiä. Ja pieni osa (noh, aika pieni tosiaankin) näistä haudatuista jopa edustaa kategoriaa "hyvä mainos". Uskokaa pois, ihmiset, sellaisiakin on olemassa.
Netissä on muutamia kuolleiden mainosten hautausmaita, joihin suunnittelijat ovat rakkaudella luomiaan asiakkaassa iljetystä herättäneitä hirviöitä kuopanneet. Jotkut on varustettu pienellä tarinalla tapahtumasarjasta, joka jossakin vaiheessa meni niin pahasti vikaan, ettei ansiokkaankaan advertismenttiraakileen armomurhaa auttanut enää lykätä. Varsin viihdyttävää luettavaa, kaikessa pientä mainosduunaria koskettavassa inhorealismissaan. Ehkä parhaasta päästä (ainakin jos huumorintajussasi on edes aavistus makaaberiin vivahtavaa) näitä hautausmaita on Jeffrey Zeldmanin tarjoama The Ad Graveyard. Kannattaa tutustua.
Hämärä länkytyskin kantaa pienen, vaatimattoman korpsensa tapettujen mainosten ruumiskekoon piakkoin uudella, satunnaisesti ilmestyvällä sarjalla nimeltä Hautausmaan haamuja.
Pysykää kanavalla.
Osittain tästä syystä mainosala synnyttää eniten sellaisia teelmiä, jotka jossakin vaiheessa haudataan tarpeettomina. Osa näistä hylätään jo tekovaiheessa – ja hyvä niin. Osa hyllytetään asiakkaan toimesta (silly customer!) , osa toteuttamiskelvottomuutensa takia ja osa jostakin kumman syystä, jota ei voitu oikein millään arvata tai ennakoida. Sellaista sattuu. Eikä siinä mitään. Tehkää uusi. Tätähän tämä on.
Jotkut näistä räpellyksistä ovat kuitenkin sinänsä ihan kelvollisia. Jotkut jopa oikeinkin hauskoja ja/tai asiakkaan viestiä hienosti eteenpäin vieviä tahi muuten vaikuttavia ilmestyksiä. Ja pieni osa (noh, aika pieni tosiaankin) näistä haudatuista jopa edustaa kategoriaa "hyvä mainos". Uskokaa pois, ihmiset, sellaisiakin on olemassa.
Netissä on muutamia kuolleiden mainosten hautausmaita, joihin suunnittelijat ovat rakkaudella luomiaan asiakkaassa iljetystä herättäneitä hirviöitä kuopanneet. Jotkut on varustettu pienellä tarinalla tapahtumasarjasta, joka jossakin vaiheessa meni niin pahasti vikaan, ettei ansiokkaankaan advertismenttiraakileen armomurhaa auttanut enää lykätä. Varsin viihdyttävää luettavaa, kaikessa pientä mainosduunaria koskettavassa inhorealismissaan. Ehkä parhaasta päästä (ainakin jos huumorintajussasi on edes aavistus makaaberiin vivahtavaa) näitä hautausmaita on Jeffrey Zeldmanin tarjoama The Ad Graveyard. Kannattaa tutustua.
Hämärä länkytyskin kantaa pienen, vaatimattoman korpsensa tapettujen mainosten ruumiskekoon piakkoin uudella, satunnaisesti ilmestyvällä sarjalla nimeltä Hautausmaan haamuja.
Pysykää kanavalla.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home