Se päivä!

Sen huomaa jo heti aamusta. Yleensä niin uupuneen, pölyisen ja tunkkaisen toimiston käytävillä leijailee uusien unelmien, kehityksen ja yhteisen onnistumisen huumaava henkäys, kuin iskurityöläisten katse, joka suunnattuna aamunkoittoon vannoo vapauden ja veljeyden nimeen näillä raukoilla aroilla, jotka vielä muuttuvat viljaviksi pelloiksi taipuen vastustamattoman voiman edessä, nöyrtyen ja synnyttäen hyvinvointia jokaiselle.

Koittaa uusi päivä, uuden uljaan alun ensi tunti. Viimeinkin!

Salaperäisesti, salaliittolaisen tietäväinen hymy kasvoillamme rapistelemme kansioita. Joku hyppää ruutua, käytävällä on punainen matto. Huiskat, pillit, hyppynarut ja keltaiset muovitorvet on aseteltu kauniisti pöydille. Suklaakakku on katettu kahvipöytään. Kaikilla on kaulassaan lei ja valkoisista kieloista on aseteltu huikean figuratiivinen sommitelma kopiokoneen päälle.

AD on jo aamulla käynyt parturissa, manikyyrissä ja thai-hieronnassa. Hän on pukenut päälleen punaisen paidan. Kaikki hymyilevät.

Viimeiset, uunituoreet ja lämpöiset muistiot lipuvat kopiokoneesta. Ilmassa tuoksuvat mesikasvit.

Sitten, se tapahtuu. Kuljemme käytävää pohjoiseen, ylös portaita neuvottelutilaan. Edellä toimiston keskijohto sirottelee ruusun terälehtiä jalkojemme alle. Huiskat huiskuttavat, pilleihin puhalletaan ja töristetään torvea. Graafikoilla on pienet rummut, joilla he päristävät tahtia marssillemme kohti toivoa ja entusiastista riemun huumaa.

Yhdymme lauluun. Reippaasti ja iloisesti kajahtaa tuo sävelmä, jonka jokaisesta säkeestä voi aistia onnen ja autuuden, jonka voi kokea vain tänään. Vain tänään! Lyökää tahtia! Puhaltakaa pilliin! Huikuttakaa huiskaa! Hyvät lukijat! Laulakaa tekin kanssamme!

(sävel Alfred J. Kvak -tunnusmelodia)

On tänään strategiapäivä!
Se päivä! Se päivä!
On tänään strategiapäivä!
Ja strateginen oon!

On tänään strategiapäi-vä!
Se päivä! Se päi-vä!
On tänään strategiapäivä!
Ja straaateeegiiinen oooooooon!