Ihmiset työssään
Alalla, jossa joutuu kohtaamaan paljon ihmisiä joiden tapana on ylläpitää illuusiota asioiden vakavuudesta vaikka asiat eivät oikeasti sellaisia tietenkään ole, tapahtuu joskus sympaattisia ilmiöitä. Eräs projektin ulkopuolella alihankintaa työstävä henkilö, jota en ole koskaan tavannut eikä hänkään tiedä olemassaolostani muutoin kuin satunnaisin sähköpostein, ilmoitti tänään ettei aio enää jatkaa, oli saanut tarpeekseen asiakkaan kommenteista.
Näitä sattuu aina välillä. Tulee tekstiviesti tai sähköposti, jossa tuotantoyhtiö (pieni yritys, jossa ihmiset tekevät liikaa töitä koska tykkäävät työstään) ilmoittaa, että ystävällisesti irtisanoo asiakassuhteen toistaiseksi (Haistakaa vittu!), jonka jälkeen käynnistetään neuvottelu (Älä nyt viitti, onhan ne mulkkuja, joo, vittu ei tätä voi tähän jättää, sano sille että tulee takasi, katottais nyt vielä, no jos mä soitan sille...) alihankinnan uudelleenjärjestelyistä ja yhteistyön jatkosta.
Sympaattista puolestaan on se, että ainakin täällä kaikki tietävät millaista se on, kun yrittää tuottaa jotakin, joka ei millään tunnu kelpaavan. Yrittää luovempaa otettta, yrittää vaikka tuntuu ettei pysty. Yrittää nyhertää ja näpertää, vaikka ilmeistä on, että uusia ja taas uusia muutoksia usein vaaditaan vain jotta muutosta ammatikseen vaativalla henkilöllä olisi oikeutus olla olemassa. Ei aina muisteta, että se henkilö, joka kommentit lukee, on oikea ihminen, joka siellä karsinassaan tai avokonttorin laitamilla kyyhöttäen ei aina oikein jaksaisi. Ja että se henkilö ei aina ole ihan tyhmä, vaikka onkin alalla. Että se henkilö saattaa tajuta, että nyt tässä tärkeillään, luodaan virallista illuusiota Työelämästä ja sitä henkilöä saattaa semmoinen jonkin verran vitutella. Jopa ahdistaa. Masentaa.
Siksi henkilölle, joka ei enää jaksa, usein soitetaan. Ainakin meillä on tämä ihan tapana. Kysytään onko kaikki toivo jo mennyttä vai voisiko vielä harkita, että vähän jaksaisi. Kohtahan on viikonloppukin. Lepytellään. Ollaan sen puolella. Ennen kaikkea ollaan sen puolella.
Minä arvostan sellaista ymmärrystä tavattomasti. Osin sen vuoksi tätä duunia jaksaa tehdä.
Töissä on ihmisiä.
Näitä sattuu aina välillä. Tulee tekstiviesti tai sähköposti, jossa tuotantoyhtiö (pieni yritys, jossa ihmiset tekevät liikaa töitä koska tykkäävät työstään) ilmoittaa, että ystävällisesti irtisanoo asiakassuhteen toistaiseksi (Haistakaa vittu!), jonka jälkeen käynnistetään neuvottelu (Älä nyt viitti, onhan ne mulkkuja, joo, vittu ei tätä voi tähän jättää, sano sille että tulee takasi, katottais nyt vielä, no jos mä soitan sille...) alihankinnan uudelleenjärjestelyistä ja yhteistyön jatkosta.
Sympaattista puolestaan on se, että ainakin täällä kaikki tietävät millaista se on, kun yrittää tuottaa jotakin, joka ei millään tunnu kelpaavan. Yrittää luovempaa otettta, yrittää vaikka tuntuu ettei pysty. Yrittää nyhertää ja näpertää, vaikka ilmeistä on, että uusia ja taas uusia muutoksia usein vaaditaan vain jotta muutosta ammatikseen vaativalla henkilöllä olisi oikeutus olla olemassa. Ei aina muisteta, että se henkilö, joka kommentit lukee, on oikea ihminen, joka siellä karsinassaan tai avokonttorin laitamilla kyyhöttäen ei aina oikein jaksaisi. Ja että se henkilö ei aina ole ihan tyhmä, vaikka onkin alalla. Että se henkilö saattaa tajuta, että nyt tässä tärkeillään, luodaan virallista illuusiota Työelämästä ja sitä henkilöä saattaa semmoinen jonkin verran vitutella. Jopa ahdistaa. Masentaa.
Siksi henkilölle, joka ei enää jaksa, usein soitetaan. Ainakin meillä on tämä ihan tapana. Kysytään onko kaikki toivo jo mennyttä vai voisiko vielä harkita, että vähän jaksaisi. Kohtahan on viikonloppukin. Lepytellään. Ollaan sen puolella. Ennen kaikkea ollaan sen puolella.
Minä arvostan sellaista ymmärrystä tavattomasti. Osin sen vuoksi tätä duunia jaksaa tehdä.
Töissä on ihmisiä.
posted by Mikko at 11:53 ap.
2 Comments:
Kun olin itse joskus kauan sitten mainosalalla, huomasin, että palaveri oli äärimmäisen tärkeä rituaali niissä hommissa.
Jokaisessa palaverissa istuu tuppisuuna sellainen vakavahenkinen nuorimies, joka piirtää ympyröitä lehtiöön. Nyt ajattelin sinulta alan ihmisenä kysäistä, josko satut tietämään, mikä sen vakavahenkisen nuoren miehen virka varsinaisesti on? Jäin aikoinaan ihmettelemään.
Ne kaverit ilmeisesti toimitetaan neuvotteluhuoneen kalusteiden mukana. Olen itsekin kummastellut joskus samaa.
Lähetä kommentti
<< Home