Torspot marketissa

Sitä on ihmispolo jolun jälkeen vähän hidas. Kävin nimittäin tuossa eilen illalla marketissa, ihan vaan noutamassa iltapalaa ja tulin olleeksi erään toisen herrasmiehen kanssa meitä palvelleen kassaneidin Painajainen Joulun Jälkeen -tyyppinen lihaksitulo. Ei varmaan ole mitään sen mukavampaa kuin tulla tapanintansseja seuraavana arkipäivänä töihin ja havaita että joka toinen (tai tässä tapauksessa parikin peräkkäin) kassalla asioiva tyyppi on todellinen Markettiasiakas From Hell.

Ensinäkin, ostin siis uunipitsan. Hämäävästi tarjouksessa ollut pitsatyyppi oli sijoitettu samaan altaaseen paljon kalliimman ja lähestulkoon samanlaisessa paketissa kaupustellun pitsan viereen. Kassalla hoksasin erheeni ja kysyin voisinko käydä vaihtamassa laatikon, johon kassa suostui. Takanani ollut kaveri oli kuitenkin ns. varsin unessa ja ryhtyi lappamaan omia ostoksiaan liukuhihnalle, jonka jälkeen hän yrittää viedä ostoskorinsa kassan ohi. Kassa opastaa häntä laittamaan korin toisten korien päälle kassan etupuolelle. Ostokset kasaantuvat hihnalle. Tässä tilanteessa kassalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin poistaa kaikki jo sisään lyömänsä ostokset (siis minun ostokseni) ja kasata ne viereensä kassan taakse. Tämän hän tekeekin, ilman sen kummempia argumentteja. Kassan lehmänhermopisteet alkavat kertyä huomattavalla vauhdilla. Mutta eipä vähä mitään.

Allekirjoittanut tulee takaisin uusi pitsalaatikko mukanaan, jolloin älkeeni tullut kaveri lähteekin taas yllättäen haahuilemaan pitkin kauppaa. Tässä välissä tiedustelen, voisiko ostokseni nyt viedä loppuun – jota kassa ryhtyykin tekemään. Käkäilen aikani kolikoiden kanssa jolloin haahuilija palaa ja haluaakin vaihtaa juuston toiseen. Tässä vaiheessa minä olisin kassaneitinä jo paitsi täysin sekaisin, myös arvattavan harmissani, mutta eipä mitään, tyttö vaan hymyilee. Kaveri vaihtaa juustonsa, maksaa ja jää pari euroa vajaaksi. Eipä muuta kuin pankkikortilla loput. Transaktion lopuksi kun kuitti on jo kädessä, hän muistaakin että tarvitsee vielä askin tupakkaa. Kassaneiti hymyilee ja veloittaa savukkeet samalta kortilta. Kaveri keskeyttää ja pyytää käyttämään kortin visa-puolta. Ilmeisesti tili on jo tyhjillään. Kassaneiti hymyilee. Minä maksan kymmensenttisillä. Hymyä. Kaveri syöksyy takaisin ehdittyään jo ohi kassasta ja haluaa vielä pussin ostoksilleen. Kassaneiti ei veloita pussia. Minun puolukkamehuni on jäänyt kassaneidin taakse ensimmäisen keskeytyksen seurauksena. Kassaneiti korjaa tilanteen. Kymmensenttiseni putoavat käytävälle. No, oho. Kerään rahat ja maksan. Neiti hymyilee.

Kun poistun kohti liukuovia kuulen takaani toisen torspoilijan nöyrän äänen:

"Tota. Jos mä voisin jättää tän pussin tähän taakse vielä vähäksi aikaa ja käydä hakemassa maitoa?"