Tisseistä olin kertomassa

Kuulin eilen kauhean asian. Tissit, nuo pyöreät painovoiman vastustajat, jotka meille miehille tuottavat niin paljon iloa ja vieläpä ruokaa jälkeläistemme ensimmäisiksi elinvuosiksi, voivat olla kantajalleen vaivaksi ja vastukseksi vieläpä sellaisessa mittakaavassa, että pysyvä invaliditeetti ei ole kaukana. Jotenkin ironista ja mielestäni paljon kammottavampaa kuin esimerkiksi vaikka koiranpentujen hukuttaminen on se että suurten rintojen omistajat kärsivät sellaisista selkävaivoista, joiden pitäisi inehmoa kohdata vasta eläkepäivien kiikkustuolissa.

Puolituttu kauneuskirurgiaa harjoittava lääkäri kertoi tuossa kun otin ihan asiaksi soittaa, että rintojen PIENENNYSleikkaukset ovat lähestulkoon ainoita kansaneläkelaitoksen (pienin) osin korvaamia operaatioita, joita hän kuukausittain suorittaa. Lääketieteellinen peruste on selvä: vaikka länsimainen kirurgia ja varsinkin proteesiteollisuus on ottanut valtavia harppauksia viimeisien vuosien aikana, on selkänikamia vaivaava kuluma sellainen vaiva, johon edelleenkään ei oikein rohtoa löydy. Kyseisen lääkärin anonyymiteettiä kunnioittaen lainaan ainoastaan niitä lauseita, jotka maallikkona ymmärsin:

LEKURI: "Siis, voisi sanoa näin, että meillä on tää yks selkä, jonka pitäisi kestää läpi elämän. Nää nikamat on semmosia että ne kestää ihan järjettömän kuorman, mut jos sitä kuormaa on niinkuin jatkuvasti vähän liikaa eikä lihakset jaksa sitä tarpeeksi kantaa, ne kuluu."

MINÄ: "Ai siis niinku että se kuluu nopeampaa kuin pitäisi?"

LEKURI: "Joo, vähän niinku niin. Tai siis että jos sulla menee ne oikein huonoon kuntoon, se on hankala juttu joo. Tai että sanotaan näin että se (prognoosi) ei silloin ole kovin positiivinen. Siis sen suhteen että vaiva on todellinen. Kipuja sillä lailla että sanotaan että hankaloittaa elämää tai työkyky on sitten kans mikä kirjotetaan joskus. "

MINÄ: "Siis että on työkyvytön?"

LEKURI: "Joo, jos on tosi huonoon kuntoon mennyt."

MINÄ: "Eli sun mielestä jos on siis tosi isot tissit se on lääketieteellinen riski?"

LEKURI: "Noo, ei ehkä sillä lailla, mutta siihen nyt vaikuttaa aika moni tekijä."

MINÄ: "Ahaa. Mitäs nämä tekijät ovat?"

LEKURI: "No siis että pitää olla sitä parempi lihaskunto ja ryhti on tärkeä että se (selkä) olis silleen että se jaksaa kantaa sen kuorman eikä se (rasitus) kohdistuis niihin nikamiin niin paljon. Tai että se ois normaali se liike siinä."

MINÄ: "Mutta että tosi isorintainen nainen olis niinku riskiryhmässä?"

LEKURI: "Niin. On siinä se ongelma totta juu."

MINÄ: "Aika kauheaa jos isojen tissien takia sitte kärsii?"

LEKURI: "No niin munkin mielestä. Mutta nää selkäjutut on aika semmosia, että yleensäkin pitäis yrittää pitää ne lihakset kunnossa ja sitte tietenkin niitä ergonomiavinkkejä kuunnella ja näin."

MINÄ: "Joo. Mut vielä näihin tisseihin, niin jos jollakin mun lukijoista nyt on tosi isot tissit niin mitä sä suosittelisit sitten?"

LEKURI: "Noo, sitä pitäis ainakin huomioida nyt jos siltä kantilta katsoo niin tämä työasento ja yleensäkin näiden lihasten kunto siellä selässä jotka niinku kantaa sitä kuormaa – ja tietenkin että yleensä pitää itsensä kunnossa sillä lailla että ei ryhti mene huonoksi, siitä sitten tulee nämä kulumisongelmat."

MINÄ: "Sä teet noita pienennysleikkauksia. Miten paljon niitä Suomessa tehdään?"

LEKURI: "No tuota ei mulla oo mitään tarkkoja lukuja."

MINÄ: "Suurin piirtein?"

LEKURI: "Todella paljon."

Henkilöt hei! Mä tiedän että meitsi herää myöhässä kaikkiin tällaisiin jutskiin, mutta ONHAN se ihan vitun hirveetä, jos en oikein voi sille mitään, että pidän todella paljon jostakin vastakkaisen sukupuolen ruumiillisesta ominaisuudesta, joka samalla saattaa aiheuttaa omistajalleen tuskia. Pidän vieläpä erittäin paljon silleen aavistuksen verran pyöreistä tytöistä enkä muutenkaan ole kovin kaukana siitä että suosittelisin (perustellusti) mieluummin viittä kiloa ylipainoa kuin indeksin alitusta, mikä on mielestäni joko merkki geneettisesti huonosta aineenvaihduntajärjestelmästä, joka ei pysty varastoimaan energiaa rasvan muodossa täällä arktisella alueella tarvittavalla tavalla – tai sitten kertoo psyykkisestä ongelmasta.

MINUN miljoona vuotta vanha evoluutiobiologinen havainto- ja emootiojärjestelmiä sisältävä ohjelmistoni aivoissa sanoo, että haluan pariutua naisen kanssa, joka selviää todennäköisesti neljänkymmenen pakkasasteen huurruttamista talvikuukausista sillä turskamäärällä, jonka pystyn syksyllä pyydystämään.

Olen tottunut luottamaan kehittyneeseen ja kokeiltuun ohjelmistoon, jonka vianetsintä on hoidettu jo ammoin sillä tavalla millä ohjelmistojen vianetsinnän pitäsi nykyäänkin pelata: jos se ei toimi, sä vittu KUOLET!

Mutta silti humanisti minussa tässä tissiasiassa on hiukan kummissaan. Okei, muutenkin olen sitä mieltä että silikonirinnat edustavat jotakin sellaista mikä kertoo liian vähäisestä selviämistaistelusta, ylenmääräisestä hyödyttömästä vapaa-ajasta jota ei käytetä fiksusti vaikkapa asioiden ajatteluun ja tavasta jolla ihmiskunta on viime vuosina tottunut kuluttamaan aikaa: itsensä tarpeettomasta ihailusta. Minulla on periluterilainen kärsimystä ihaileva kulttuuritausta ja en ole täysin varma siitä, että se olisi huono asia. Silti ajatus siitä että tissit VOIVAT olla liian suuret ja niistä on niin paljon haittaa että hieno terveydenhuoltojärjestelmämme (josta olen muuten kovin ylpeä) kiinnittää asiaan huomiota – se vaivaa minua.

Myönnän myös sen, että tietämykseni naisten mahdollisista sukupuoleen sitoutuvista perussairauksista on vähäinen ja varmaankin minut tästäkin kirjoituksesta ruoskitaan ja poltetaan roviolla. Ehkä siinä samalla valistun lisää, mikä on aina tervetullutta.

Mutta muille tyhmille miehille haluaisin nyt esittää yhteenvedon:

Tyypit! Hei! Tissit siis VOI OLLA LIIAN ISOT! Silleen että siis siitä on TODELLISTA haittaa! Eikä vaan naisten sitä normaalia "onks mun pylly sun mielestä liian iso" -kitinää.

Oikeesti!

Miettikää!