Nonni! Eihän siihen kauaa menny ku yhessä tehtiin!

Huomenta.

Kaikille niille, jotka kuvittelivat että Länkytys on vaiennut iäksi: sori. Näin se elämä joskus vain menee. (Nuortennaistenfasistinen) pahuus ei maailmasta lopu, eikä netistä länkytys, niin kauan kuin qwertyssä on w.

Länkytys siis palaa. Ja siihen on syynsä. Tänään nimittäin singahti Vaasan Ykkös-Offset -nimiseen painolaitokseen Rollon ehdottomasti uugein, yyberein, päräyttävin ja kaikkien muidenkin slangisten superlatiivien arvoinen matkaopas nimeltä Rollaattori, jota saa myös tilata meitsulilta, jos kiltisti lähettää sähköpostia.

Setä kiittää IHAN VITUSTI kaikkia niitä persaukisia hippejä ja hipittäriä, lintubongaavia ATM-nörttejä, wannebe-diisnaidereita, kännisiä mutta rakastettavia hölmöjä, teknoa kuuntelevia essopäitä, hevimiehiä, partajeesuksia, uraohjuksia and the people who dress gay, jotka viitsivät vaivautua taas kerran tekemään puoli vuotta työtä palkatta ja vailla rispektiä, ottivat vastaan kuumotusta ja vittuilua, viettivät öitä "kulttuurijulkaisua" taittaen tai olivat muuten vaan messissä.

KIITOS!

Lärpäke tulnee uunista joko ensi viikon lopulla tai sitten kun paperikiista on sovittu.

Ja nyt kun aasinsiltojen golden gate on pystyssä, kerron teille osatotuuden. Luulisi nimittäin, että mediassa jokailtainen paperihommeli vaikuttaisi tähän graafiseen teollisuuteen. Ei se lapset taida vaikuttaa. Oikeesti. Tietenkin kyseessä on yksittäisen painon yksittäinen myyntihenkilö, mutta minulle vastattiin eilen näin kun värkkäsin säätöjä (säästän teidät lopuilta ns. tuotannon hylsyiltä) painopaikan suhteen ja tiedustelin että mahtaako paperia vielä löytyä:

"Toooottakai! Eikä se mitään haittaa jos loppuukin. Ruotsalainen paperi on halvempaa ja paljon parempaa."

Hyvin sanottu. Voisiko olla niin, että meistä suomaalaisista vain _tuntuu_ siltä että osaisimme oikeasti tehdä jotakin ainutlaatuisen hyvin sen takia että meille on niin sanottu ettemme samantien vaipuisi vieläkin suurempaan melankoliaan kuin mihin yleensä vaivumme? Vai onko todennäköisempää että raukoilla rajoilla kyhjöttävä viisimiljoonainen lauma orpoja piruja osaa mitä osaa, ei kovin hyvin muttei nyt huonostikaan, elää miten elää, syö mitä saa ja joskus voittaa satunnaisen urheilukilpailun?

En juurikaan tiedä mitään kansantaloudesta, yleissivistykseni on Tony Halmeen äänestäjän tasolla ja politiikasta sekä ammattiyhdistyshommeleista ymmärrän sen mitä seepramangusti liitovarjosta, mutta meitsistä jotenkin tuntuu että Suomi jollakin tavalla tarvitsee näitä lakkojutskia summuita työsulkuja.

Ei nimittäin ole ollut talvisotaa sukupolviin ja jotenkin se henki pitää luoda. Haitallista tietenkin, jos siitä koituu välitöntä haittaa.

Nyt ei koitunut.

Sinänsä pettymys. Silloin kun sitä luulee että NYT on kerrankin itsestään riippumaton ulkopuolinen taho, siis tällainen forcemajoure elikkä luonnonvoima tai lakko tai siis no tämmönen, jota voi syyttää jos hommat kyntää, niin tulee joku ja sanoo että eeeei siitä mitään haittaa sulle ole, niin sitä tulee vähän semmonen tyhjä ja nolo olo. Ettei edes omaa alaa sivuava häppeninki vaikuta siis ihan mitään.

Tajuutteko? Vähän niinku tsunami mutta ilman että ois yhtään kansalaisjournalisti.

Sellainen se saa suomalaisen väliinputoaja-underatsiiverin tuntemaan itsensä varsin merkityksettömäksi.

Jollainen onkin.

---

EDIT: Jaa sekin jutska loppuikin jo. Hyvä niin, evvk ja kiitoksia mukana olleille. Ainiin, suosimassani blogissa kerrottiin, että nyt olisi kuulia lukea jokin kirja nimeltä Davincikoodi. Täytyypä taas olla aikaansa edellä kuten meillä trendikkäillä media-alalla työskentelevillä on tapana.