Äipällä on paituli

Epämiellyttävien sanojen maailmaan itseään törmäyskurssittanut Hillitty kukko mainitsee Hesburgerin viljelemän majo-sanan vaikuttavan ostokäyttäytymiseensä. Kukko on ollut oikeassa osoitteessa, sillä jos Suomessa joku muu taho kuin pulustusvoimat käyttää käsittämätöntä, etäisesti äidinkieltämme muistuttavaa puheenpartta, niin se paikka on juuri Hese (lyhenne, jonka pitäisi jo soittaa hälytyskelloja kieliherkän ihmisen tajunnassa).

Hesburhenkilöstö (Kotipojan sanoin: "Saan minä lyhentää kerta teinitkään ei osaa enää pilkuttaa.") on kehittänyt järkyttävistä sananpläjäyksistä aivan omaa luokkaansa edustavan ryöpytyksen, jonka rinnalla vaikkapa haarukoilla hakkaaminen olisi varmasti Kukon kaltaiselle henkilölle miellyttävämpää kuin ko. ravitsemusliikkeessä asioiminen. Ja koskapa Kukko ei Hesessä käy, esittelemme nyt täällä Hämärässä pari hesburhenkilöiden epäilyttävintä innovaatiota.

Aluksi eräs tapa, joka liittää Hesburgerin kategorisesti tiiviisti muiden inhokkisanoittajien joukkoon. Nimittäin, samalla tavalla kuin millä armeija pyrkii estämään vaikkapa käsikranaatin heittämisen väärään suuntaan käyttämällä erottimia vasempaan ja oikealle (voi olla toisinkin päin) on hesburhenkilöstö differoinut kanahampurilaisen kalahampurilaisesta käyttämällä siitä nimitystä lintu, jota sitten karjutaan keittiöön naama punaisena: "LINTU MENOSSA!".

Mutta, eipä vähä mitään. Todella mielenkiintoiseksi hesburpuhe käy, kun sitä seurailee vähän kauemmin, esimerkiksi jonossa seisten ja lounaspaikkavalintaansa mielessään rienaten. Pari kertaa olen mm. kuullut seuraavanlaista hesburspiikkiä:

- Mitä sinne?
- Tuota, olisiko teillä jotakin tarjouksessa...?
- Noo-ottasiksä vaikton ruiksen?
- Anteeksi minkä ottaisin?
- Sii-sotat. Keittiöön: RUIIIIS! Otsäterian vai pelkän?
- Hetkinen, mistä on kysymys?
- Ettotatsäsen ruiksen vai...?
(Tässä vaiheessa keskustelu keskeytetään, kun toinen asiakas pyytää suolaa)
- Nosässiis mietit vielä... Dotäksä ihahetke. Keittiöön: PIRJOOO! TUOTKO NIITÄ SUOLIA!

Ällistyttävää.

Jos teissä, rakkaat neljä lukijaani, sanat eivät saa aikaan sen pahempia reaktioita, suosittelen pistäytymistä paikallisessa hesburhelvetissä. Tarjoaa mielenkiintoista aineistoa vaikkapa kulttuurintutkijoille summuille phenomeenikoille – ja muillekin kummallisuuksista kiinnostuneille.

Henk. koht. ja tosi tark. minua rassaavat pahasti vain muutamat sanat (vaikka kyllä se majo on minullakin vähintään top-kympissä, jos sellaisen laatisin), joista kaksi esiintyy tämän länkytyksen otsikossa.

Paituli on jo tarpeeksi paha, siitä tulee aidosti fyysisesti huono olo. Mutta jos tehosta puhutaan, niin voin kertoa että äippä-sanan (aaarrght! nyt se on tässäkin kirjoituksessa jo kahdesti) käytön jatkuva lisääntyminen tulnee varmasti tulevaisuudessakin estämään minun lisääntymiseni.

Mikä toisaalta voi olla erittäinkin hyvä ja kannatettava asia.