Tykkäämisen se niin

Alkuun ketään kiinnostamaton huomio: xxx:n sietämätön keveys -tyyppisiä otsikoita eri medioissa havaittu tällä viikolla jo kolme kappaletta. Voisiko nyt kansakunta lopettaa tämän? Kiitos. Hienoa. Ja vielä jos saan sanoa, niin opetelkaa teinit niitä yhdyssanoja, jooko? Setä ei jaksa. Ruik, ruik. Vinku vanku.

Jaaaa asiaan. Ajatuksiini on viime aikoina jotenkin onnistunut pesiytymään merkillinen asioista tykkäämisen ilmiö (tai paremminkin imiö, sillä jostakin syystä jotkut asiat vaan nyt jäävät ikäänkuin imemään toisaalta muutenkin suhteelisen turhaa aivoaikaani).

Tarkoitan tällä imiöllä arvorakennelmaa, jossa tuntuisi olevan esimerkiksi kauhean tarpeellista tietää, tykkäänkö esimerkiksi uudesta työpaikastani, tykkäävätkö ihmiset minusta tai tykkääkö joku muu jostakin muusta ja niin edelleen. Jotenkin tämä on jäänyt mietityttämään. Vaikka en osaakaan sanoa, mikä imiössä ihmetyttää, osaan sanoa syitä sen lisääntymiseen tietyissä ryhmissä, joiden kanssa asioin. Ihmiset alkavat pikkuhiljaa olla siinä iässä, jossa työelämään on jo siirrytty ja luonnollisesti koska töissä vietetään suuri osa valveillaoloaikaa, työpaikkojen kaikenlaisista sosiaalisista kokoonpanoista ja ihmisistä pitää sitten puhua kaiken aikaa. Ja kun nykyisin työpaikat eivät oikeasti juurikaan tuota yhtään mitään ja ihmiset työskentelevät tavalla tai toisella turhuuden markkinoilla on äkkiä kauhean tärkeää paitsi tykätä ja tykkäyttää myös tietää kuka mistäkin tykkää.

Tähän liittyy muutenkin kaikenlaista kummallista ja epäselvää, kuten kysymykset viihtymisestä ja siitä onko töissä kivaa. Olisikohan niin, ettei suomalaisten kannattaisi harjoittaa tätä pikkupuhetta lainkaan? Ei se hei oikein tunnu luontevalta. Jokin siinä ei sovi kohdalleen. Kertokaa te fiksummat mistä tässä on kyse ja olisiko minun pitänyt sittenkin ryhtyä vaikkapa kalastajaksi. Vielähän sitä ennättää...

Ehkä on syytä mietiskellä tätä vielä vähän ja sillä aikaa vastata kyselijöille "en osaa sanoa, voisitko kysyä jotakin muuta" sekä luvata julkisesti lopettaa omista tykkäämisistään ja viihtymisistään puhumisen ainakin toistaiseksi.

Senpä teen.