Naisten kiima

Turhuuden markkinoiden polkiessa jälleen tyhjää ja bloggaajasankari Benropenkin hoitaessa ahdistustaan saunalla, oluella ja hypnoosilla Hämärä keskittyy tällä kertaa pohjoisten kansojen pariutumiskäyttäytymiseen.

Täällä Lapissa tunnetaan otsikon mukainen ilmiö, joka yleensä sijoittuu ihmiseläimen vuosikierrossa kevättalveen. Olen joskus mietiskellyt tätä kummallisuutta, koska yleisesti ottaen inehmon lisääntyminen on hyvä hoitaa kesällä, jotta jälkikasvu syntyisi sitten keväällä kun ilmat ovat jo lämpimämmät ja ruokaa taas saa. Ehkä Lapin naisten lisääntymisestä huolehtiva aliohjelmisto on ottanut tässä huomioon lyhyen kasvukauden aiheuttamat kiireet ja pyrkii hoitamaan homman ns. kotaan ennen kuin urokset karkaavat viideksi kuukaudeksi metsästämään suuria metsässä asuvia eläimiä ja patoamaan lohijokia sadan päivän matkojen päähän.

Tässä muutamana syksynä olen kuitenkin pannut merkille vastaavan ilmiön ajankohtaistuvan myös tässä lumen tulon kynnyksellä. Suureen Pitkittäistutkimukseeni Elämästä Kaamoksesta Ja Kaikesta kuuluvissa koe- ja kontrolliryhmissä on viime aikoina tapahtunut selvää syysaktivoitumista, jonka puuttumista olen aiemmin kummastellut. Kummastelun syy on lähinnä ollut hypoteesini vielä syksyllä vaille uroksen sitouttamisesta saatavissa olevaa turvallisuutta kymmenmetristä lumikinosta ja sataa pakkasastetta vastaan jääneiden naaraiden aktivoitumisesta ensimmäisten yöpakkasten aikaan. Mutta nyt näyttäisi vahvasti siltä, että puuttuva aktivoituminen onkin ollut olemassa kaiken aikaa, mutta tarkasteluvälin lyhyyden aiheuttama tilastoharha on rassanut tutkimuksen aineistoa.

Aaaaivan selkeästi huomaankin nyt, esimerkiksi tätä aineistoa tarkastellessani, että syyskiiman lisääntyminen parina viime vuonna korreloi hienosti talvien keskilämpötilan kanssa. Nyt kun takana on kymmenkunta toinen toistaan leudompaa talvea, parhaan lisääntymiskykyisyytensä tänä aikana saavuttaneet naaraat tietenkin valmistautuvat nyt tilastojen valossa todennäköiseen infernaaliseen pakkastalveen, jonka läpi pystyvät hengissä selviytymään vain ne yksilöt, joilla rasvaista kalaa on pataan panna ja joiden lisääntymisyksikön urososapuoli on onnistunut kaatamaan paljon karvaisia eläimiä lämmittäviksi nahoiksi jurtan nukkumatilaan. Lisäksi kantavaksi hankkiutuminen juuri nyt ei välttämättä ole paha idea, sillä jos ja kun paha pakkastalvi tulee, ei ulos juuri ole asiaa vaan naaraan sopii köllötellä sisätiloissa.

Tietysti uroksen lisääntymisen kannalta tämä on kyseenalaista. Naaraan seuraavan kasvukauden työkyky nimittäin on vähän niin ja näin, jälkikasvu syntyy pahimmassa tapauksessa seuraavana syksynä, joka tuo mukanaan huonommat selviytymismahdollisuudet.

Ehkä juuri ajoitusmuuttujien vuoksi uroksenkin lienee syytä joko pyrkiä saattamaan naaras kantavaksi mahdollisimman nopeasti näin talven kynnyksellä tai sitten odottaa vain kylmästi kevättä, jolloin vielä pienellä viivyttelyllä, esim. juuri pyyntikiireisiin vedoten, voi taktikoida kuolemattomien geeniensä seuraavien kantajien maailmaantulon tuonne huhtikuun paikkeille.

Odotan innolla seuraavia hää-, varpajais-, ristijäis- yms. pariutumisjärjestelyihin liittyviä kutsuja.

Kevättähän näillä seuduilla aletaan odotella heti siinä toukokuun lopun jälkeen.